keskiviikkona, syyskuuta 22, 2010

Synnillistä

Lehtikolumneja kierrättämässä. Osa 12.

Olen tässä kynnyksen molemmin puolin suonut huomiota paheille sekä synneille ja tullut ateistiselta pohjalta siihen tulokseen, ettei lopultakaan ole olemassa muita perisyntejä kuin ahneus. Ahneus on siitä pahasta että vaikka olisi, niin ei osaa nauttia vähästä tai edes riittävästä määrästä kulloistakin nannaa. Toisin sanoen ei tyydy. Esimerkiksi alkoholi ja tupakkahan ovat pahinta mitä kansanterveysviranomaiset rasvan ohella tietävät. Minä taas väitän, ettei moisissa ole sinänsä mitään pahaa. Monet ovat vain unohtaneet, että näidenkin tuotteiden kohdalla on kyse nautintoaineista. Silloin tällöin rauhassa tupruteltu tupakki, tahi piipullinen on oivallisen nannaa ja palkitsevaa, jos moinen ylipäätään maistuu. Toisaalta räntäsateessa työpaikan sivuoven raosta pikapikaa kiskotut hermosavut ovat vain säälittävää, hyvän tavaran tuhlausta. Vähän kuin lämmittäisi kahvikupillisen mikrossa, kun ei ole aikaa tai viitseliäisyyttä keittää uutta.

Alkomaholi on taas kohtuullisesti kulutettuna jopa terveellistä. Punaviinissä on jos jonkinnäköisiä hyvinvointia edistäviä ainesosia ja ihan puhdas viinakin panee kummasti veren kiertämään. Lisäksi pienessä nousuhumalassa maailma ja ihmiset vaikuttavat ihmeen ihanilta kaikki ja juttu lentää! Mutta kas, jos pienestä määrästä tulee kiva olo, niin loogisestihan sitä voisi olettaa että suuremmasta määrästä mulahtaisi ihan euforiaan. No harvoin mulahtaa.

Entä sitten mässäily! Mikä voikaan olla ihanampaa kuin saada eteensä kukkuralautasellisen hyvää ruokaa. No se, että sitä ruokaa on niin paljon, että riittää santsattavaksi asti. Siinä hommassa pitää vain olla nopea, ettei edellinen satsi ehdi laskeutua vatsaan asti. Muuten voipi olla, ettei maistukaan.

Esimerkkejä voisi luetella vaikka ja kuinka, koskapa sama kohtuullisuuden kaava tuntuu toimivan lähes kaikkeen. Liikenteessä hurjastelusta kolikkoautomaatteihin. Seksistä työntekoon tai laskuvarjohyppelehtimiseen.

Jos on liian kivaa niin kannattaa pidättäytyä hetkeksi, muuten toleranssi kasvaa ja hommasta menee maku. Kohta mikään ei tunnu miltään eikä mielihyvää löydy millään. Ihan perus ajatusharhahommeleita. Kyllä me ihmiset ollaan sitten vekkulia sakkia mielihyväreseptoreinemme.

Mikä sitten avuksi? Hedonismissa ei ole mitään vikaa. Kyllä sitä saa ja pitää nauttia elämästä, kunhan se ei tapahdu muiden kustannuksella. Kokeilkaapa ”vähemmän on enemmän” kikkaa.

Syökää pienempiä annoksia, mutta monipuolisemmin ja useammin. Ajatelkaas nyt: jos syöminen on mukavaa, niin miksei tekisi sitä mahdollisimman usein, mutta kohtuullisessa määrin?!

Polttakaa myös tupakkia, jos niikseen, mutta vain nauttiaksenne siitä. Juokaa toki, mutta kohtuudella. Jauhakaa omat kahvipapunne ja keittäkää kunnon sumpit. Siinä ajassa kun täyttelette kahvinkeittimiänne monta kertaa päivässä, keittää pari ihan eri kaliiperin makunautintoa. Eikä se hintakaan nouse siitä, että korvaa määrän laadulla. Kyllä te osaatte, isot ihmiset. Varatkaa aikaa arvostaa ja nauttia paheistanne!


Stokis 2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti