Hyvyydestä parhauteen
Tässä taannoin rakkaat studiokuulokkeeni tulivat tiensä päähän.
Kymmenen vuotta puuhailin Grado SR60 kuulottimilla ja tykkäsin joka hetkestä. Ei satasella ruukaa saada moista laatua. Noh oli aika ostaa uudet ja Kruunuradioonhan tieni luonnollisesti kävi, he kun moisia kauppaavat. Vielä kun luin sivuiltaan, että astetta parempi malli on alennuksessa, niin mikä jottei. Ei haittaa jos hyvä muuttuu paremmaksi. Kuuntelin kaupassa huvikseni vielä muitakin sarjan malleja ja olihan niissä hienoisia eroja, mutta budjettiakin olisi pitänyt multiploida. Enpä viittinyt moiseen.
Noh eniveis diggailin uusista luureistani valtavasti, mutta jotain outoa keskialueissa oli. Joku ihme piikki kahdessa kilossa? Ajattelin, että eiköhän se siitä kunhan ajan luurit sisään ajan kanssa, mutta viikon päästä, kun soundi oli asettunut, piikki vain jatkoi piinaamistaan.
Nyt täytyy sen verran täsmentää, että korostus oli melkolailla hienovarainen, mutta mulla on paha ammatillinen sairaus, jonka oireita on mm. kiinnittää taajuuksiin keskivertoa enemmän huomiota.
Eniveis. Päädyin siihen tulokseen, että koskapa Gradon insinöörit olivat sitten viimenäkemän muokanneet luurien kuppeja silleesti, että kuulemma bassoresonanssit oli saatu vielä entistäkin parempaan kuntoon, mutta kas samalla he saivat aikaan resonanssin sinne kahteen tuhanteen hertsiin.
Kirjoitin tehtaallekin, ja aikoivat tutkia asiaa. Joka tapauksessa, moinen piikitys oli mielestäni sietämätöntä ja käpsyttelinkin takaisin kauppaan, jossa selitin tilanteeni ja myyjä ei jostain syystä pitänytkään minua ihan hulluna. Sanoi toki että olen kyllä ensimmäinen, joka asiasta huomauttaa.
Kävin liikkeessä uudestaan läpi sarjan kaiken näköisiä malleja ja kyllä, siellä se piikki luurasi kaikissa saman koteloinnin omaavissa yksilöissä. Ei voi mitään, ei voi vetää. Viimeisenä oljenkortena kysäisin vielä, että eihän heillä sattuisi mistään löytyä vielä paria vanhan mallisella kotelolla ja pienen penkomisen jälkeen tadaa!!! Ainut vaan, että malli oli kertaluokkaa hifimpi ja sitämyöten hintakin kaksinkertaistui. Valitin asiain tolaa, mutta myyjä totesikin että "Ans kun mää vähän räknään." Hetken laskukonettaan naputettua hän tuumasi, että jos annan kuusikymppiä väliä, niin vaihdetaan nämä SR-80:t SR-125 malleihin. Se oli se semmoinen "tarjous josta ei voi kieltäytyä".
Vielä menin tinkaamaan Gradon plugiadapterin kaupanpäälle, joka olisi sekin erikseen kustantanut parikymppiä. Jotta sellaista palvelua!
Nyt olen erittäin iloinen ja super tyytis. Nämä ovat nimittäin parhaat luurit, mitä olen koskaan kuullut. Ihan käsittämätön erottelukyky ja mielettömän tasapainoinen soundi. Lisäksi nämä ovat todella rasittamattoman tuntuiset päässä. Ainoa huono puoli on se että paskasti miksattu musiikki kuulostaa melkolailla sietämättömältä, mutta mä voin elää sen asian kanssa!
Kymmenen vuotta puuhailin Grado SR60 kuulottimilla ja tykkäsin joka hetkestä. Ei satasella ruukaa saada moista laatua. Noh oli aika ostaa uudet ja Kruunuradioonhan tieni luonnollisesti kävi, he kun moisia kauppaavat. Vielä kun luin sivuiltaan, että astetta parempi malli on alennuksessa, niin mikä jottei. Ei haittaa jos hyvä muuttuu paremmaksi. Kuuntelin kaupassa huvikseni vielä muitakin sarjan malleja ja olihan niissä hienoisia eroja, mutta budjettiakin olisi pitänyt multiploida. Enpä viittinyt moiseen.
Noh eniveis diggailin uusista luureistani valtavasti, mutta jotain outoa keskialueissa oli. Joku ihme piikki kahdessa kilossa? Ajattelin, että eiköhän se siitä kunhan ajan luurit sisään ajan kanssa, mutta viikon päästä, kun soundi oli asettunut, piikki vain jatkoi piinaamistaan.
Nyt täytyy sen verran täsmentää, että korostus oli melkolailla hienovarainen, mutta mulla on paha ammatillinen sairaus, jonka oireita on mm. kiinnittää taajuuksiin keskivertoa enemmän huomiota.
Eniveis. Päädyin siihen tulokseen, että koskapa Gradon insinöörit olivat sitten viimenäkemän muokanneet luurien kuppeja silleesti, että kuulemma bassoresonanssit oli saatu vielä entistäkin parempaan kuntoon, mutta kas samalla he saivat aikaan resonanssin sinne kahteen tuhanteen hertsiin.
Kirjoitin tehtaallekin, ja aikoivat tutkia asiaa. Joka tapauksessa, moinen piikitys oli mielestäni sietämätöntä ja käpsyttelinkin takaisin kauppaan, jossa selitin tilanteeni ja myyjä ei jostain syystä pitänytkään minua ihan hulluna. Sanoi toki että olen kyllä ensimmäinen, joka asiasta huomauttaa.
Kävin liikkeessä uudestaan läpi sarjan kaiken näköisiä malleja ja kyllä, siellä se piikki luurasi kaikissa saman koteloinnin omaavissa yksilöissä. Ei voi mitään, ei voi vetää. Viimeisenä oljenkortena kysäisin vielä, että eihän heillä sattuisi mistään löytyä vielä paria vanhan mallisella kotelolla ja pienen penkomisen jälkeen tadaa!!! Ainut vaan, että malli oli kertaluokkaa hifimpi ja sitämyöten hintakin kaksinkertaistui. Valitin asiain tolaa, mutta myyjä totesikin että "Ans kun mää vähän räknään." Hetken laskukonettaan naputettua hän tuumasi, että jos annan kuusikymppiä väliä, niin vaihdetaan nämä SR-80:t SR-125 malleihin. Se oli se semmoinen "tarjous josta ei voi kieltäytyä".
Vielä menin tinkaamaan Gradon plugiadapterin kaupanpäälle, joka olisi sekin erikseen kustantanut parikymppiä. Jotta sellaista palvelua!
Nyt olen erittäin iloinen ja super tyytis. Nämä ovat nimittäin parhaat luurit, mitä olen koskaan kuullut. Ihan käsittämätön erottelukyky ja mielettömän tasapainoinen soundi. Lisäksi nämä ovat todella rasittamattoman tuntuiset päässä. Ainoa huono puoli on se että paskasti miksattu musiikki kuulostaa melkolailla sietämättömältä, mutta mä voin elää sen asian kanssa!
Kommentit
Lähetä kommentti