tiistaina, elokuuta 17, 2010

Oulu-Mikkeli-Helsinki

Plutonium 74:llä oli keikka suosikkikaupungissaan Oulussa. Siellä on aina otettu bändi niin suurella lämmöllä vastaan, että kohta me löydämme varmaan itsemme pojottamasta nelivitosen housebändinä. Olen kulkenut tuon matkan kerran, jos toisenkin. Onhan se nuoruuden kotikaupunkini ja silläpä läksinkin matkaan jo paria päivää aiemmin. Juna on se oikea tapa matkustaa. Meinaan että ahtaassa autossa moinen matka on hyvässäkin seurassa melko ryydyttävää puuhaa.
Oulussa hengailin perheen parissa sen pari päivää. Pikkuveli nakitti ostamaan Dixit seurapelin iltapuhteiksi ja minähän tottelin. Ja täytyy sanoa että harvoin törmää noin vapaamuotoisen mukavaan puuhasteluun. Kävin kaappaamassa moisen kotiinkin, heti stadiin päästyäni.

Oulu2

Perjantaina pääsi bändikin perille, jotka yhytin keskustasta. Hyväntuulisena ja täynnä energiaa kirmasin autollensa, joka piti siitä opastaman lammas-saaren keikkapaikalle. Luukku auki ja kädet ilmaan!!! "Moiii kaverit!!!". Vastaan tuijotti pahantuulinen ja väsynyt zombilauma. "Moh..."
No ei auta, zekki odottaa. Mesta oli sellainen iso vanha sirkusteltta, jossa oli tunnelman lisäksi iso kaiku. Eipä tarvinnut paljon kai-u-tella digitaalisesti. Mestasta löytyi myös ennen näkemätön rolandin digitiski, joka oli pienestä lelumaisuudestaan huolimatta oikein sujuva käytöksinen, sekä soundinen.

Broidi oli avovaimoineen kutsunut bändin ennen keikkaa etkoille luokseen, mutta nämä elävät-kuolleet päättivät kömpiä haudan lepoon ennen vetoa. Etkoilimme sitten keskenämme. Illan tullen kömmimme keikkipaikalle, jonka aidan ulkopuolella oli suuri joukko yleisöä ihan pahkasikahengessä, alá: "Ota kunnon pohjat, se tulee halvemmaksi." Vielä minuuttia ennen keikkaa näytti itse teltassa pahalta; Koko paikassa ei ollut henkilökunnan lisäksi kuin vanhempani. Mutta kun soitto alkoi, ryntäsi mesta kolmeneljäsosaltaan täyteen juhlakansaa. Ja kuinka ne juhlivatkin! Keikka oli mitä mainioin ja suxe´ kova!
Veljeni etkot, muuttuivat jatkoiksi ja mukava senkun jatkui!

Plutskut

Seuraava päivä alkoi heikohkoissa happiloissa roudauksella ja ei kun baanalle. Bändi on kyllä harvinaisen joviaalia sakkia. Meinaan että kitaristilla oli menoa Kuopioon ja mun piti löytää tieni keikalle Mikkeliin, niin nämähän heittivät meidät! Ihan kuin Oulusta Helsinkiin ei olisi tarpeeksi pitkä matka muutenkin. Kiitos kaunis! Kuopion ja Mikkelin väliseltä osuudelta piti poimia hippipariskunta kyytiin. He kun näyttivät (ja olivatkin) mukavan oloisia, tosin erittäin eksyneitä "Tampere" kyltteineen. Venäläiset patukkapäät olivat vähän kaukana tampereen tieltä. Mutta autossamme pääsivät Lahteen, jossa on hiukka paremat poikittaisliikenne mahikset. Niin, olivat kuulemma tulossa sieltä Rainbow Catheringista.

Plutskut ryhmä
Broidi suunnitteli bändille keikkapaidan ko. tilaisuutta varten.

Osaltani keikkailu siis jatkui. Kyseessä oli Raappanan eka keikka puoleentoista vuoteen ja paikkana toimi Jurassic Rock.
Pelmahdin paikalle nelisen tuntia ennen orkesteria. Ajattelin lueskella ja nukkua rauhallaan, mutta siellä artistimökeillähän oli vastassa edellisen illan jäljiltä Jätkäjätkiä, sekä muita tuttuja hörheltäjiä, joiden kanssa piti vähän aikaa höpistä, kunnes oli pakko ottaa pikku tirsat, että jaksaisi. Keikkamme oli nimittäin pääpaikalla, heti Soundsin jälkeen, herran aikaan 01:15.
Ja se keikkahan meni sitten ihan tajuttoman hyvin. Mulla oli mikserillä (analogi jee!!!) omaa kivaa ja soitto soipi, kaunihisti. Edellisenä vuonna subbarit oli ko. lavalla suuntailtu todella kummallisesti, niin että botnea tuli ripotellen vähän sinne sun tänne. Tänä vuonna homma oli parantunut oleellisesti. Botnea tuli huomattavasti isommille alueille. Mutta esimerkiksi mikserin sivuilla oli täysin kuolleet kohdat. Ens vuonna vielä vähän paremmin, niin hyvä tulee.

Maisema
Yötä myöten kotia ja siinä vaiheessa taisin itsekin näyttää jo melkolailla Romeron leffasta karanneelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti