keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

Kukkea Biodiversiteettimme

Lehtikolumneja kierrättämässä. Osa 11.

O
ulu on hieno kesäkaupunki, joka tulee vain otettua monesti turhan itsestäänselvyytenä.

Siitäkin huolimatta ettei Oulussa ole oikein koskaan ollut ns. Puistokulttuuria pikniköinnistä puhumattakaan, viheralueita riittää kyllä tallattavaksi. Ainolan puisto on aina pieni seikkailu, josta löytää joka kerta uuden mahtavan sopukan puiden siimeksestä, vesiaiheella tai ilman.

Toisaalla keskustassa on myös riittämiin ns. paraatipuistoja, joita voi tällätä postikortteihin ja esitellä arvovieraille. Mikä hienointa, istutetulle ja laitetuille viheralueille on vastapainona siellä täällä keskustan tuntumassa luonnontilaisena säilytettyjä metsiä ja pöheikköjä. Voisi nimittäin tulla sanomista, jos letkunpuistoon menisi lapion kanssa tonkimaan matoja koukkuunsa, puhumattakaan itse ongen veistämisestä.

Rantaviivaa riittää niin joelle kuin merellekin päin ja vesi yltää yleensä ihan rantaan asti. Hietasaaressa ja Pikisaaressa nämä kaikki seikkailulliset elementit kohtaavat mahtavasti.

On hyvät tiet pyörille ja autoille, mutta jos uskaltautuu jalkautumaan, niin pieniä polkuja tutkiessaan voi löytää muunmuassa uskomattoman kauniita luonnontilaisia niittyjä, marjapensaineen kaikkineen.

Pitää kuitenkin pitää mielessä, että jos luontoa ruvetaan liiaksi muokkamaan paremmin silmään sopivaksi, osuu pilkka pian itseensä. Tästä löytyy lukuisia varoittavia esimerkkejä ihmisen historiasta.

Luonto kun ei ole vain kaupungin koristus, vaan luonnolla on nimensä mukaisesti luontonsa. Jos esimerkiksi lähdetään seuraamaan sitä esitystä, jonka mukaan Pikisaaren rantaa ympäröivät puut kaadettaisiin, jotta saari näkyisi nätimmin kaupungista käsin, ei alun alkaenkaan eroteta sitä kuuluisaa metsää puiltaan. Ensinnäkin puut sitovat rantavallin, että saari pysyisi saarena, eikä muuttuisi mureten osaksi merta. Toisekseen puut tuovat turvaa kaikkialta puhaltavilta tuulilta, joita Oulussa kyllä riittää. Kolmas ja ehkä tärkein näkökohta, miksi luontoon tulee kajota vain harkiten, on puhtaasti viihteellinen: Kasvit ovat kauniita ja ihminen eläimenä tarvitsee moista ympärilleen, tiedosti hän sitä, tai ei.

Ei luonnosta saa vieraantua niin paljon, että pitkästä nurmesta tulee epäsiistin näköistä, puut kahisevat häiritsevästi ja kedon kukat muuttuvat rikkakasveiksi, eihän?!!

Menkääpä nyt piknikille siitä, mikäli kesänvietoltanne ennätätte!




Mezä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti