Se on varma se
Vaikka tämän viikon postauksistani voisi luulla toisin, olen ollut lähiaikoina tosi hyvällä tuulella. Mulle sopii nämä korkeapaineen jaksot. Mitäs siitä vaikka maailma on paikoin mätä. Turha sitä on jäädä rypemään. Omalta osaltani yritän elää kunnollisesti ja jeesata tarvittaessa muitakin kykyjeni mukaan. Sen pitäis riittää aika pitkälle.
Mutta silti... Kaikessa kun ei voi elää, niinkuin opettaa. Esimerkiksi näin yksityisyrittäjänä minua risoo se, että joudun lain mukaan ottamaan työeläkevakuutuksen jostain tarkkaan ennalta määrätystä laitoksesta. Asiassa mua risoo se, että joudun tukemaan jotain rahalaitosta, jota kiinnostaa enemmän omistajiensa voitot ja osingot, kuin asiakkaittensa hyvinvointi. Viimeksi tänään sai lukea, miten yhtiöt ovat väärinkäyttäneet valtion elvyttämistukia toimintapääomiinsa ja hyvityksiin omistajilleen. Perkeleet. Eli mun suoraan maksamat rahat eivät riitä, vaan pitää päästä veroihinkin käsiksi! Ahneus, tuo yhteiskuntamme syöpä!
Lisäksi mulla ei ole mitään keinoa vaikuttaa siihen, miten eläkekarttumallani keinotellaan.
Maksanko mä välillisesti kalashnikoveja afrikkaan? Paha tietää. Tai no, rahahan ei kuulemma haise.
Lisäksi pieni pessimisti, tai realisti takaraivossani ei panis paljoa luottoa sille, että näitä rahoja olisi enää missään mua odottamassa, kunhan saavutan sen eläkeiän, joskus kolmenkymmenen vuoden päästä. Sitäpaitsi mä rakastan työtäni ja teen näitä hommia mitä suurimmalla varmuudella maailmani tappiin.
Mutta nyt mä teen musaa. Siihen ei kukaan pääse sanelemaan väliin pykäliään tahi direktiivejä.
Mutta silti... Kaikessa kun ei voi elää, niinkuin opettaa. Esimerkiksi näin yksityisyrittäjänä minua risoo se, että joudun lain mukaan ottamaan työeläkevakuutuksen jostain tarkkaan ennalta määrätystä laitoksesta. Asiassa mua risoo se, että joudun tukemaan jotain rahalaitosta, jota kiinnostaa enemmän omistajiensa voitot ja osingot, kuin asiakkaittensa hyvinvointi. Viimeksi tänään sai lukea, miten yhtiöt ovat väärinkäyttäneet valtion elvyttämistukia toimintapääomiinsa ja hyvityksiin omistajilleen. Perkeleet. Eli mun suoraan maksamat rahat eivät riitä, vaan pitää päästä veroihinkin käsiksi! Ahneus, tuo yhteiskuntamme syöpä!
Lisäksi mulla ei ole mitään keinoa vaikuttaa siihen, miten eläkekarttumallani keinotellaan.
Maksanko mä välillisesti kalashnikoveja afrikkaan? Paha tietää. Tai no, rahahan ei kuulemma haise.
Lisäksi pieni pessimisti, tai realisti takaraivossani ei panis paljoa luottoa sille, että näitä rahoja olisi enää missään mua odottamassa, kunhan saavutan sen eläkeiän, joskus kolmenkymmenen vuoden päästä. Sitäpaitsi mä rakastan työtäni ja teen näitä hommia mitä suurimmalla varmuudella maailmani tappiin.
Mutta nyt mä teen musaa. Siihen ei kukaan pääse sanelemaan väliin pykäliään tahi direktiivejä.
Kommentit
Lähetä kommentti