tiistaina, helmikuuta 09, 2010

Perhe Auki

Sunnuntainen Staalinin Urkujen Oulun keikkamme meni ihan helvetin hyvin. Vierailevat solistit mulahtivat kokoonpanoon, kuin kotiinsa ja musisointi oli harvinaisen kivutonta ja jouhevaa.
Tuvassa oli erittäin mukavasti yleisöä, jotka reaktioista päätellen tykkäsivät kovin.
Tuli kiitosta mm: "ravistelusta" "kuonan puhdistamisesta" "Ääniterapiasta", sekä perkussionistimme pukeutumisesta.

Päivän alku meinasi hieman hirvittää, kun edellisenä iltana oli tullut talon tekniikasta sähköpostia, että vakio ääniukkonsa on sairastunut ja paikalle tuuraamaan tilattu nuorimies on mestan suhteen melko märkäkorva. Ja tää meidän musiikki ei täytä juurikaan länsimaalaisen populaarimusiikin määreitä, joka voi olla (ja monesti onkin) monille perusmiksaajille hieman outo tilanne.
Lisäksi keikka oli tarkoitus äänittää talon moniraitakalustolle, mistä hänellä ei ollut mitään hajua tai kokemusta.
Vaan eipä huolta. Hyvin nopeasti paljastui, että tämä Jarmo Hatunen niminen veikko onkin erittäin pätevä ukko, joka osaa pitää korvat auki ja ottaa vinkeistä vaarin. Luotettavilta tahoilta yleisön edustajistosta tuli ihan vasiten kehuja soundeista. Äänityskin onnistui helvetin hyvin, vaikka PC:llä tehdyt äänifailit olivatkin jotenkin semikorruptoituneet. Onneksi mäkin logic osasi importtaa ja pelastaa tilanteen hitaahkosti, mutta mainiosti.
Pääsispä jo miksaamaan!


Oulussa on lumista ja kaunista, mutta iltapäivällä lähden junaileen itseni Helsinkiin.
Röitä, röitä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti