Kolmas korva

Junassa sitä aina sattuu ja tapahtuu.
Tapanani ei ole kuunnella muitten yksityisasioita, mutta välillä julkisissa liikennevälineissä mokomalta ei vain voi välttyä.
Tupakkavaunussa piipahtaessani ihmettelin paria nuorta miestä, he kun juttelivat keskenään lähitulevista tapahtumista, mutta oven toisin puolin. Eihän siinä muuten mitään mutta kun he kumpikin puhuivat kännykkäänsä:

-Joo, just konnari kuulutti, että juna on myöhässä.
-Parikyt minuttia kuulemma.
-Ootko käyny kaljakaupassa?
-No alkoon pitäis kyllä ehtiä. voitko sinä piipahtaa, kun mulla...
-Joo pakko saada viinaa.
-No mutta missä sitten nähtäis?
-Hotellilapa hyvinkin.
-Joo siinä on se aula.
-Ja heti baariin!

Vasta tässä vaiheessa täydellisesti seurattava juttelunsa lähti eriytymään ja tajusin, etteivät he sittenkään oleet samalla linjalla. Jotenkin vain olivat täydellisesti samoilla linjoilla.

Noin viisi minuttia myöhemmin, palattuani omalle paikalleni, jännä jatkui.
Edelliseltä asemalta käytävän toiselle puolelle asettuneet, kaksi nuorta naista yrittivät aikatauluttaa vastaantulevia (poikaystäviään?)

-No en minä tiedä mille laiturille me ollaan tulossa, mutta pohjoisesta kumminkin.
-Eiku tuutte junaan vastaan kun meillä on niin paljon kantamuksia.
-No semmoset kymmenen minuttia tämä on myöhässä.
-En tiedä sitä raidetta, kai sen saa selville sieltäkin päästä.
-Soitellaan lähempänä tarkemmin.

Seitsemän minutin kuluttua soi taas puhelin:

-Miten niin missä vaunussa? No viitosessa.
-No ethän sä...
-No ethän sä voi olla, kun tämä ei oo tullu vielä asem...
-Ei ku me ei olla vielä asemallakaan.
-No mistä minä tietäisin mille raiteelle.
-Mitäääh?
-No paina sitä oven nappulaa!
-Mitääh?!
-Oikeesti.
-Eti konnari!
(yleistä panikointia)
-Miten niin vasta seinäjoella? Sieltähän me ollaan tulossa!!!
-Mihin me nyt sitten mennään yöksi?