Uusi vuosi kujeineen

Laiskuus pakottaa oveluuteen. Silläpä rupeankin julkaisemaan muiden horinoitteni ohella epäsäännöllisen säännöllisesti muanne kirjoittamiani juttuloita, pakinoita ja sen semmoisuuksia. Vanhan kertausta siis luvassa toisille, vaan toisilleppas ei. Pannaan tähän kärkeen lämmittelyhenkisesti yksi pikkunokkela levyarvio:

Laura Bono- s´intitola cosi

Heti kärkeen on tunnustettava, etten kuulune kohderyhmään: En ole keski-ikäinen nainen. En omista valkoisia farkkuja tai bootseja. Euroviisutkin katson lähinnä kämp- mielellä ja kännissä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö voisi arvostella Italiankielistä aikuispoppia.

Kas näin olen siirtänyt savolaisittain vastuun lukijalle.

Jahas. Etukannessa poseeraa lähikuvassa nainen. Lienee kyseessä tämä italian Bono. Katseensa on monitulkintainen. Sisäkantta koristaa lähikuva peukalonsa farkkujen vyölenkkiin pujottamasta artistikädestä, jonka rannetta koristaa nahkainen ”hikinauha” Farkkujen ylin nappi on auki. Rock uskottavuutta haetaan siis varsin samalla tavalla, kuin amerikkalaisdraamasarjassa se naapurin täti , joka on ”rebel” kun sillä on nenäkoru. Rohkeasti kannet auki ja levy soittimeen.

Eka biisi pyörähtää käyntiin kesäisen suflaavalla akkarilla ja eipä aikaakaan kun reipas rokahtava täti tulkitsee italiaksi, jotain selvästikin elämää suurempaa parisuhdehommelia. Välittömästi pamahtaa päälle kamala pitsan himo, vaan ei auta. Töitä on tehtävä. Heti seuraava biisi onkin jo slovari. Oikein tarttuva biisi (tarttuuhan se kuppakin) Olen vain kuullut tämänkin biisin muodossa tai toisessa jo kymmeniä kertoja aiemmin, pilkun jälkeen, yöpitseriassa.

Seuraavaan ralliin tultaessa on pakko panna pykälää hiljemmalle. Tämä lätty on nimittäin masteroitu niin lyttyyn, että Metallicankin jäkillä menis paskat housuun. Tai jos ei paskat, niin korvat, ja jos ei housuun, niin kyykkyyn. Eiks tää biisi tullu jo?.. Eiku tässähän onkin tällanen trendikäs synalooppi taustalla.Vau! Nyt sitä pitsaa. Ei voi midis! Lupaavat tulla puolessa tunnissa. Ehdin siis tutkailla levyn loppuun.

Sisäkansia täyttää pikkulapsen ottamat epätarkat kuvat epämääräisistä yksityiskohdista. Tosi freeshiä hei. Tekstit ovat painettu mustalla tumman ruskealle pohjalle. Ei näy tekstit ei. Eipä tosin niin kamalasti kiinnostakkaan. Missäs se pitsa viipyy?

Tsekkaillaanpas odotellessa mitä netissä kerrotaan tästä artistista, kun ei nuo kannetkaan kauheesti valottaneet: ”Hän on esiintynyt jo Suomen Big Brotherissa, Yleisurheilun MM-avajaisissa ja jopa Tarja Halosen väitetään olevan Bonon musiikin ystävä.”

Jes! Ovikello soi!!!