tiistaina, tammikuuta 05, 2010

Oulun pyöräilytola

Lehtikolumneja kierrättämässä. Osa 2.

Oulu on yksi tunnetun maailmankaikkeuden parhaimmista pyöräilymestoista. Teitä ja reittejä riittää, mäkiäkään ei ole kuin pari luonnollista ja toiset kaksi keinotekoista. Ilmakehässä riittää happea hengitettäväksi ja lämpötilavaihtelutkin pysyvät lähes järjen rajoissa, mitä ei voi sanoa esimerkiksi Venuksesta. Mikä hienointa, ihmiset suhtautuvat pääasiallisesti myönteisesti kyseistä hyötyliikuntoa kohtaan ja heidät rinnastetaankin oikeutetusti kevyeen liikenteeseen. Näinhän ei ole esimerkiksi Helsingissä, missä autoilijat kiilaavat pyörät jalkakäytäville ja jalankulkijat puolestaan rusikoivat heidät takaisin autojen sekaan. Kas näin meillä olisi periaatteessa pystyssä ikiliikkuja, jos vain joku ylipäätään uskaltaisi siellä vielä pyörän selkään kiivetä.

Yksi ikiaikainen perinne jaksaa silti hämmentää vuodesta toiseen. Paradoksaalisesti pyöräilyä rakastavat Oululaiset vihaavat kaikkien muiden pyöriä, paitsi omiaan. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että viikonlopun jäljiltä tienpenkat ja pusikot ovat täynnänsä pöllittyjä pyöriä, jotka ovat lyhyen luvattoman käyttöönottonsa jälkeen potkittu niin sanotusti. "paskaksi."

Toinen asian todistava ei-niin-ilmeinen seikka on tullut varsinkin urbaania sukellusta harrastavan tuttavani kautta harvinaisen selväksi: Kaikki Oulun sillanaluset, möljänpäät ja mattolaiturien nokat ovat suurten pyöräesiintymien peitossa. Laanaojasta nyt puhumattakaan. (Tässäpä olisikin oiva tutkimuskohde jollekin arkeologin tyngälle: Oulun pyöräsedimenttien vaihtelut vuodesta 1605- tähän päivään.) Onneksemme tällä sukellusta harrastavalla tuttavalla on myös toinen harraste. Pyörien korjaus.

Luonnon kiertokulussa kaikelle on onneksi paikkansa, niin myös tälle ilmiölle. Lukuisten pyöräliikkeiden pitäjien lisäksi tästä asiaintolasta hyötyvät myös muut lajit. Tarjoavathan ruostuvat pyöränraadot oivan ravinteikasta tarttumapintaa myös simpukoille ja muille meren eläville, puhumattakaan siitä miten mainioita kutupaikkoja ne muodostavat kaloille. Mistä pääsemmekin toiseen hienoon harrastukseen, johon Oulussa tarjoutuvat mahtavat puitteet: Kalastukseen. Mutta siitä ehkä lisää ensikerralla.


Pahis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti