torstaina, tammikuuta 28, 2010

Metafyysinen leka

Lehtikolumneja kierrättämässä. Osa 6.

Jos taloudellisesti menestyneeltä liikemieheltä pyydettäisiin tulkintaa vanhasta sanonnasta, ”Jokainen on oman onnensa seppä”. Esiin tulisi luultavasti teemoja työnteosta, ahkeruudesta, peräänantamattomuudesta, uhrautuvaisuudesta ja vielä kerran ahkeruudesta.Huippu-urheilijan kohdalla pintaan pulpahtaisivat sellaiset sanat kuin harjoittelu, kurinalaisuus, työnteko ja jälleen, ahkeruus.
Harva tuskin tohtisi viitata joutilaisuuteen, völläilyyn, pitkään nukkumiseen tai myöhään kukkumiseen. En tiedä syyttääkkö kotikasvatusta vaiko ympäristöä, mutta minun on hyvin vaikea ymmärtää ihmistä joka omistaa koko elämänsä työnteolle ja omaisuuden kartuttamiselle, jotta eläkkeellä voisi sitten rentoutua rauhassa, jos malttaa. Minä ymmärrän kyllä heitäkin ei siinä mitään, heikäläisiä kuuluu ystäväpiiriinikin, mutta hyvin vaikeaa se on (ja tunne lienee molemminpuolinen).

Pääasiassa lähipiirilläni on kuitenkin sellainen kieroutunut suhde kapitalistiseen elämäntapaan, että ihmisen tulisi pyrkiä tekemään minimimäärä töitä, jolla mahdollistetaan maksimimäärä vapaa aikaa. Eikä siinä vielä kaikki. Työnteon tulisi olla vieläpä mielekästä ja haastavaa! Asiaa ei kumma kyllä tule monesti ajatelleeksi, eivätkä työnantajatkaan moiseen kannusta, mutta heittäkäämme ajatus ilmaan: Mikä olisi riittävä rahallinen korvaus jolla voisi luovuttaa hetken vapaa-aikaani työskennelläkseni jonkun toisen hyväksi? Tai jos käännämme ajatuksen päälaelleen: Minkä verran työn orjuuttama ihminen olisi valmis maksamaan, jotta voisi lukea rauhassa kirjan, viettää koko päivä kalalla. Auttaa ystävää, tai vain istua kahvilassa keskustelemassa kellosta välittämättä. Sitähän voisi vaikka opetella soittamaan kitaraa!

Jotkut ovat sitä mieltä, että moinen hedonismi on hukkaan heitettyä aikaa ja ihmisen tulisi kehittää lakkaamatta itseään. Juuri sellainen on sitä tehokkuusajattelua, joka ei johda kuin pysähtyneisyyteen. Eikä puhe ole nyt laiskuudesta, vaan järkevästä ajankäytöstä. Jos ihmiset saisivat tehdä työnsä kellosta riippumatta, tulisi hommat tehtyä kerralla kunnolla. Jos homma ottaisi valmistuakseen kolme tuntia, niin hyvä. Jos kauemmin, niin vapaa alkaisi sitten myöhemmin, mutta seuraavana aamuna ei kenties olisikaan sitten niin kiire?

Ihmisen on saatava rentoutua ja koota ajatuksiaan rauhassa. Silloin kun ajatus lähtee vapaasti lentoon, on suurimmat mahdollisuudet että se laskeutuu jännän äärelle. Mitäpä luulette esimerkiksi Diogenesille, tuolle tynnyrissä kasvaneelle ajattelijalle käyneen, jos hän olisi ottanut tilaisuudesta vaarin ja ruvennut Aleksanteri Suuren palkolliseksi?

Kun rupeamme takomaan onneamme, niin ottakaamme selvää ainakin seuraavista asioista:

Taommeko käsin vai koneellisesti? Tehdäänkö käyttöesinettä vaiko taidetta? Mitä materiaaleja on käytettävissä? Ja ennenkaikkea: Mitä lopputulokselta odotamme? Ja eikun metafyysinen leka heilumaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta ne mestaritkin oppivat, koko ikänsä!

Kotitehtäväksi saatte luvan mennä puun alle makaamaan. Ettekä nouse sieltä, ennen kuin olette löytäneet täydellisen lehden.



Korret

6 kommenttia:

  1. hear hear!

    VastaaPoista
  2. Onko pakko mennä puun alle makaamaan, jos siellä on lumihanki, ja sitä täydellistä lehteä pitäisi odotella muutama kuukausi?
    Voi mahoton, kun tämä kotiläksy on taas mukava toteuttaa ensimmäisinä lämpiminä kevät-iltoina. Sitä odotellessa!

    VastaaPoista
  3. Eläpä nyt Jenni takerru, kun Jasse ihan selkeästi aikaisemmin ilmoitti kierrättävänsä näitä kesäisiä kolumneja.

    Näin talvella on ehkä paljon fiksumpaa mennä pienen kahvilan ikkunapöytään ja katsella ulos etsien täydellistä lumihiutaletta.

    VastaaPoista
  4. Hö no kyllähän minä huomaan, kun olen nämä aiemminkin kesällä lukenut tarkkaan. Toimivat edelleen! Ehkä käyn kukkakaupassa näin alkajaisiksi.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi3/2/10 00:22

    "Jotkut ovat sitä mieltä, että moinen hedonismi on hukkaan heitettyä aikaa ja ihmisen tulisi kehittää lakkaamatta itseään."

    Hehee, päätön poukkoilu opettaa vain päätöntä poukkoilua, jota en laske itsensä kehittämiseksi.

    Hyvin kiteytettyä asiaa Jz!

    VastaaPoista