Rukiista rokkenrollaa

Niinkuin ovelimmat ovat saattaneet edellisestä postauksesta päätellä, on tässä ollut lähiaikoina suru puserossa. Parhaan ystävän kuolo ei tunnu hyvältä ei.

Joka tapauksessa elämän on jatkuttava. Sunnuntaina koppasin vaimon kainaloon ja Hande vei meidät kapujen kera Turkkuseen rokkifestivaaleille. Suht aikainen keikka tupaten täydessä teltassa oli täydellinen suksee. Hitto, välillä tuntui ihan niinku olis miksannu jotain beatlesia, kun yleisö huusi ja möykkäs niin lujaa, ettei meinannu kuulla välillä bändiä! Ihan komea tapa lopettaa orkesterin esiintymiset tällähaava tähän. Olis noita toki tehny mielellään enemmänkin. Lavalla ja etupäässä oli sama loistoryhmä ja samat loistokamat, kuin provinssissakin. Eli homma toimi ja kaikki tiesi, mitä tekee. Bonarina saatiin keikka vielä moniraidoitettuakin. Kiitti vielä siitä!














Keikan jälkeen syömään ja festarialueelta vaimo ja sisään muilutettu frenditär messiin. Vähän käytiin katteleen, miten Snoopy kolisteli kannuja paviljonkilavalla ja siitä sitten kaljatelttaan kuunteleen mustalaismusaa ja venaileen Faith No Morea. Harvoin sitä pääsee festareilla enää nykyaikana fiiliksiin, mutta kyllä Patton vaan veti miehineen homman kotio. Se toimi niinkin hyvin, että aiemmin kun keikkadösän ilmoitettiin lähtevän Stadiin viimeistään puoli ykstoista, niin eipä me sitten maltettu ehtiä siihen. Saatiin onneksi kyyti bäkkärialueelta keskustaan, josta todettiin, että EB, on siististi cool.














Nyt pitää mennä puunaamaan vaimolle kierrätyskeskuksesta löytyneestä Konasta maantiekelpoinen sporttivehjes... Ja kukahan tiskais?