Hektistä pukkaillen
Taas on hektistä pukannut niin, ettei blogaukselle ole kerennyt.
Alkuviikosta pyöräilytti niin, että suuntasimme vaimon kanssa vuosaaren suuntaan, mutta määränpää löytyi lähempää. Kävimme kivinokat sun muut päheät paikat keirtelemässä, kun nälkä yllätti matkaajat herttoniemen kohdilla. No siinä kotipizzojen ja kebab-pitsojen ohi pyöräillessämme nälkä kyllä kasvoi, muttei ruokahalu. Hahuilimme kunnes vahingon johdattamana eksyimme puutarhaan, jonka siimeksessä meitä odotti Herttoniemen kartanon ravintolan terassi. Olihan se ruoka siellä toki himpun kalliimpaa kuin kotipitsakebabissa, mutta olipa se makuelämyskin ihan toista luokkaa. Jumaliste miten herkullinen korvasienikastike oli annoksessani ja kuinka täydellisen mediumina tuli rouvan maksat!
Lähtiessä kokki itse oli portinpielessä tupakilla, jonka kanssa tuli vaihdettua tovi jos toinenkin kuulumisia ja kohteliaisuuksia. Mahti äijä!
Siitä vielä rantaa pitkin Tammisaloon ja voi mahoton miten kaunis kaupunki tää Stadi on kesällä!
Muutoin viikko on mennyt asennellessa uutta digiboksia, joka on kaikin puolin parempi kuin mitä vanha ei ollut ja mikä ihmeellisintä, se soundaa toodella paljon paremmalta, mitä vanha purkki.
Lisäksi olen muhinut studiolla parina päivänä, erinäisten masterointiprojektien kimpussa.
Tänään sain taas kirjoitettua uusimman kolumnin, niinä luppoaikoina, kun olen odotellut tietokoneen raksuttelevan äänitiedostoja.
Niin ja edellinen juttu on luettavissa tästä.
Alkuviikosta pyöräilytti niin, että suuntasimme vaimon kanssa vuosaaren suuntaan, mutta määränpää löytyi lähempää. Kävimme kivinokat sun muut päheät paikat keirtelemässä, kun nälkä yllätti matkaajat herttoniemen kohdilla. No siinä kotipizzojen ja kebab-pitsojen ohi pyöräillessämme nälkä kyllä kasvoi, muttei ruokahalu. Hahuilimme kunnes vahingon johdattamana eksyimme puutarhaan, jonka siimeksessä meitä odotti Herttoniemen kartanon ravintolan terassi. Olihan se ruoka siellä toki himpun kalliimpaa kuin kotipitsakebabissa, mutta olipa se makuelämyskin ihan toista luokkaa. Jumaliste miten herkullinen korvasienikastike oli annoksessani ja kuinka täydellisen mediumina tuli rouvan maksat!
Lähtiessä kokki itse oli portinpielessä tupakilla, jonka kanssa tuli vaihdettua tovi jos toinenkin kuulumisia ja kohteliaisuuksia. Mahti äijä!
Siitä vielä rantaa pitkin Tammisaloon ja voi mahoton miten kaunis kaupunki tää Stadi on kesällä!
Muutoin viikko on mennyt asennellessa uutta digiboksia, joka on kaikin puolin parempi kuin mitä vanha ei ollut ja mikä ihmeellisintä, se soundaa toodella paljon paremmalta, mitä vanha purkki.
Lisäksi olen muhinut studiolla parina päivänä, erinäisten masterointiprojektien kimpussa.
Tänään sain taas kirjoitettua uusimman kolumnin, niinä luppoaikoina, kun olen odotellut tietokoneen raksuttelevan äänitiedostoja.
Niin ja edellinen juttu on luettavissa tästä.
Kommentit
Lähetä kommentti