Pyöriä, papereita ja paelontologiaa

Eilen kaivettiin vaimonkin ruiseri naftaliinista ja suunnattiin kaskuspuistoon katseleen kevään merkkejä. No niitähän riitti vajaan parinkymmenen kilsan matkalla. Seissussa tuli nälkä, mikä tyydyttyi kalliossa Pelmenit-ravintelin täytetyillä lätyillä. Ai että taas maistui!
Illemmalla askarreltiin äitienpäiväkorteja. Tai siis Vaimo askarteli ja minä tuunasin, sanoisi Veli-lehti, vaan en minä.

Olipa muuten vaikeaa valokuvata keväistä valon ja varjon leikkiä. Ei vaan taidot tai kalusto riitä. Onneksi on kikkoja. Parilla eri valotuksella sai kohtalaisen HDR:n väänneltyä eläinten hautuumaalta.



Semmoista tuossa just mietin että kuinka paleontologit on tyhymää sakkia. Ne miettii että minkälaista kudosta dinosauriailla on ollu luittensa ympärillä. Valittavat että on hankala moista selvittää kivettyneistä fossiileista. Daa! Eikös se nyt oo päivänselvää, että jos kaikkien löydettyjen dinojen orgaaninen materiaali onkin kiveä, niin ne on tehty kivestä ja täten kuuluvat geologien tutkimusalueeseen!