Räkää ja romantiikkaa
Voi mahoton minkälaisen flunssan löi päälle. Pää on hakkuujätettä, niveliin ja lihaksiin sattuu ja minussa on oltava joku kvanttiventtiili. Mistä muualta tämä kaikki räkä muka tulisi?
Ennen räkää, kävin perjantaina kohinan kanssa äänittelemässä EP:n toista puolta. Noh se musiikin teko oli niin hauskaa ja vaivatonta, että materiaalia syntyi viis!!! kelallista. Siinä on savottaa kahlattavaksi, mutta on kumma jos sieltä ei vähintään paria helmeä ole seassa.
Lauantaina päätin viedä ystävyytemme kunniaksi vaimoni syömään. Jälleen kerran läksimme suunnattomalle kävelylle sillä mielin, että varppina tulee joku romantillinen pikku ravinteli vastaan, kun tarpeeksi tarvotaan. No näin oli taas. Mesta löytyi jo kampista, nimittäin Helka hotellin ravintola pohjoisella rautatienkadulla. Ovenpielen menun hinnat eivät päätä huimanneet, eikä se michelinintähden prospektitarrakaan pahaa luvannut.
Varauksetta saimme kuin saimmekin pöydän, mitä viihtyisämmästä pikku ravintolasta.
Loistavaa palvelua ja ne ruoat! Täytyy sanoa että ateriakokonaisuus oli tyrmäävän hyvä. Alkupalana jokiraputoastia, pääruokana karitsan potkaa ja jälkkäripannarit päälle reilulla kolmella kympillä! Ihan mieletöntä makujen harmoniaa! Very romanticotico indeed!
Tämä ja eilinen onkin sitten mennyt teetä lipitellessä ja niistäessä. Studion olen sentään saanut varattua ja nyt ajattelin maksimoida huvin ja täyttää arvonlisäveroilmoituksen.
Ennen räkää, kävin perjantaina kohinan kanssa äänittelemässä EP:n toista puolta. Noh se musiikin teko oli niin hauskaa ja vaivatonta, että materiaalia syntyi viis!!! kelallista. Siinä on savottaa kahlattavaksi, mutta on kumma jos sieltä ei vähintään paria helmeä ole seassa.
Lauantaina päätin viedä ystävyytemme kunniaksi vaimoni syömään. Jälleen kerran läksimme suunnattomalle kävelylle sillä mielin, että varppina tulee joku romantillinen pikku ravinteli vastaan, kun tarpeeksi tarvotaan. No näin oli taas. Mesta löytyi jo kampista, nimittäin Helka hotellin ravintola pohjoisella rautatienkadulla. Ovenpielen menun hinnat eivät päätä huimanneet, eikä se michelinintähden prospektitarrakaan pahaa luvannut.
Varauksetta saimme kuin saimmekin pöydän, mitä viihtyisämmästä pikku ravintolasta.
Loistavaa palvelua ja ne ruoat! Täytyy sanoa että ateriakokonaisuus oli tyrmäävän hyvä. Alkupalana jokiraputoastia, pääruokana karitsan potkaa ja jälkkäripannarit päälle reilulla kolmella kympillä! Ihan mieletöntä makujen harmoniaa! Very romanticotico indeed!
Tämä ja eilinen onkin sitten mennyt teetä lipitellessä ja niistäessä. Studion olen sentään saanut varattua ja nyt ajattelin maksimoida huvin ja täyttää arvonlisäveroilmoituksen.
On, näkyy jonkin verran flunssaa: ihmiset yskii ka räkii kirjastoissa, marketeissa, kahviloilla siinä määrin, että hätävarjelua liioitellen väistelen (yritän) pärskehiä.
VastaaPoistaJokos muuten voit paremmin?
Juu alkaa jo helpottaa. Vaimo potee nyt puolestaan.
VastaaPoista"materiaalia syntyi viis!!! kelallista."
VastaaPoistaKelallista ,
pitäiskö tästä pystyä jotain päättelemään,
vai oliko se vain sanonta ? ?
t. Slou-mou
Ok , seuraavassa postauksessasi on listaus, ilmeisesti todellakin : "Studerin 24 kelaraituri" :-)
VastaaPoistaPyörii ! t. Slou-mou
Itseasiassa toi toinen postaus keloineen on ihan eri sessioista, mutta juu me äänitetään kohina orkesterin tuotokset kaikki suoraan kasiraiturille.
VastaaPoista