Tämmöstä ja semmosta

Viikonloppuna oli kuulkaas huikeat sessiot kalliolaisessa kellaristudiossa. Perjantai ilta meni kytkeskellessä analogisynia toisiinsa ja kuunteluja rakennellessa. Olin ihan unohtanut, kuinka maagista puuhaa aitojen analogivehkeitten kanssa puuhastelu onkaan.
Lauantaina kömmimme studiolle jo kahdeksi, päivällä! Oli vähän hidas lähtö ja krapulaisen oloista renttua tupa pullollaan, mutta kun musiikki lähti rullaamaan, niin siitä oli oksat pois!
Hittiä pukkasi hitin perään! Nyt kelanauhat pitäis saada purettua koneelle, niin pääsis miksaamaan.



Astiasta toiseen:
Lähetin tuossa taannoin kyselyä Tefalille, kun pari- kolmevuotta vanhasta paistinpannusta rupesi pinnoite kupruilemaan nurkastaan, jotta mikäköhän se olikaan se takuuaika?
Noh sieltä tuli viime viikolla vastaus, että takuusta viis. Kuulostaa valitettavasti valmistusvialta.
Tänään tipahti luukusta littera, jolla voipi kipaista lähimmästä postikonttorista uuden tilalle.
Että näköjään vielä nykyisenä tehokkuusajattelun aikanakin voi hommeli toimia niinkuin pitääkin. Kuluttajan sanaan luotetaan ja luodaan kestävää asiakas suhdetta. Samalla vahvistetaan brändin kuvaa. Arvatkaa vaan, mitä valmistajaa suosin ja suositan tulevaisuudessakin. Semminkin kun pannunsa ovat ihan oikeasti hyviä!

Päivän "mitävittua" -kokemuksen tarjoavat tänään mainosmiesten pahuutta lähentelevä röyhkeys ja toisaalta taloyhtiön ahneus, yhdistettynä idiotismiin.
Pienenä sivuhuomautuksena todettakoon vielä, että jos diilistä irroittaa kaiken inhimillisen ulottuvuuden ja katsoo sitä ihan bisneksenä, sovittu korvaus on jo sinällään aika naurettavan pieni.