Piuha jää vetävän käteen

Syksy möllöttää ja nämä matalapaineet vetää meikäläisen ihan matalaksi. Ihan kuin olis tehny taas viistoistatuntisen työpäivän, vetäny pikakännit päälle ja heränny jostain kellarista, mutta ei. Vetämätön olo, ilman syytä tahi suota. Eipä siinä, olen duunannu yhtä tilaus miksausta himassani ja väliajat räiskiny SOCOM:ia netissä.

Tänään pitäis heilahtaa korjaamolle jatsia vahtimaan. Vanha tuttu Ojajärven Olli vetää trioineen. Akustista vahvistusta siis. Iisiä duunia ja hyvää musaa tiedossa.

Huomenna taas pitkästä aikaa olis Kometalla (ja sydän sydän:llä) keikkaa libertessä. Sittenpä rokki taas raikaa. Hassua kyllä, en olekaan nykyisessä mestassa ikinä mitään miksannutkaan. Vieläköhän siellä on niitä bosen purkkeja roikkumassa? Noh se selvinnee huomenna.

*Audioläppää*

Ystävät, kollegat. Eiköhän lähtä ensi vuonna Japaniin ekskursiolle, kisaamaan oheisen videon esittelemässä lajissa? Voitto kotiin ja piuha suomalaisille tana! Urheiluministeriöön tai sen semmoiseen vaan yhteyttä ja korkeanpaikan leirille treenaamaan (Aspen) piuhan käärimistä. Douppaus pakollista!