keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Sii-maa

Täytyy ihan vartavasten hehkuttaa, kun olen löytänyt vanhan kunnon kaupan, josta saa asiantuntevaa ja höveliä palvelua. On nimittäin tämä Sturenkatu 43:sa sijaitseva Kalastus ja Vapaa-aika Virginia, sen sortin mesta, että sieltä ei tarvii tyhjinkäsin ulostautua. Eilenkin menin kyselemään uutta siimaa ja sainkin erinomaisen siiman lisäksi runsaasti siimatietoutta ja solmujen teko ohjeistusta. Lisäksi mukaan tarttui pino vieheitä (Jigit 25senttiä zipale!) ja perustimia, puhumattakaan kalajutuista. Ihan mahtavaa kun kiireisillä toimitusjohtajillakin menee nollavaihde silmään heti ovesta sisääntyessään. Kellään ei ole kiire, kattellaan rauhassa ja jokaista palvellaan ajallaan ja lomittain. Se äijä on sen verta vanha kalakettu, että se todellakin tietää mistä puhuu ja jos ei tiedä, niin sanoo sen kanssa.
Ja joka kerta sillä on laskukone hukassa ja sitten räknäillään summia. Yleensä alakanttiin.

Juu niin ostin tosiaan monofiilisiimani (se perus) tilalle keltaista punottua siimaa. Erohan noitten välillä on se, että punottu on ohuempaa ja kestävämpää, kuin että ei. Ja sekin hieno puoli siinä on, että siinä missä monofiili venyy vaikka kuinka, niin punottu ei. Eli tuntuma uistimeen ja kalaan on välittömämpi ja heittopituudet, sekä tarkkuus on ihan ylivoimaisia. Lisäksi värjätty siima näkyy paremmin. Tokihan rullasta köyhtyy sen parikymppiä, mutta rahoilleen kyllä saa huikeasti vastinetta.

Noh setä puolasi sen samalla paikanpäällä ja minäpoika suuntasin vanhankaupunginlahdelle. Enemmän tuli kyllä valokuvailtua ja luontoa ihmeteltyä, kuin heiteltyä. Päädyin nimittäin kiertelemään pitkospuita lammassaareen ja pikkupolkuja ties mihin. Ties mistä poimin kissalle ahventa ja palasin takaisin vanhan kaupungin suvantoon. Se on ärsyttävä paikka. Isot kuhanvonkaleet hyppivät nokan edessä, mutta ei puhettakaan että söisivät hyviä uistimia. Pitäkööt tunkkinsa, minä lähden suokkiin!
Lammassaari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti