UMF:faffaa.
Olipas se... Kerrankiin itse tarjouduin kuskiksi, johtuen vaihtoehtojen puutteesta ja toisaalta matkan iiseydestä, joten läksimmä hakemaan vuokrapakua kolmen pintaan, josta piti nopean roudauksen jälkeen vilahtaa Turkkuseen jossa tsekin oli huhujen mukaan määrä alkaa kuuden pintaan. (Jumalation mikä lause!) Nooh, vuokraamoon päästessäni ihmettelin lafkanmiehen kiemurtelua, kunnes hän siitä selvittämään, jotta hakememme paku pitäisi noutaa nosturilta johon se oli hinattu, kun edellinen roku oli katkaissut reissullaan avaimen lukkoon astuttuaan korkin päälle. No siitä poimimme basistin messiin ja autoa hakemaan, minkä jälkeen kaapelille roudaamaan, minkä jälkeen käpylään roudaamaan, minkä jälkeen rutikuivaa tankkia täyttelemään ja hiukomapalaa hakemahan.Yhdessä välissä soipi jo puhelin ja lokaatiomme selvittäjä oli epäuskoinen, kun kerroimme olevamme vielä "tässä oopperan nurkilla... niin niin siis Helsingin oopperan."
Olis kuulemma ollu sittenkin se soundchecki jo viideltä.
Käskimme sanoa, että tsekki on sitten kun nenä näkyy. Eli lähempänä kahdeksaa.
Nou hätä, olimme ainoa esiintyjä... tai niinhän me luulimme. Onneksi James Reippaan pojat olvat lungeja.
Noh mersun liikkuvassa saunassa ei tullut kylmä ja matka meni lopultakin jouhevasti.
Turkkusen Klubilla tovi auradiudia viritellen, rento tsekki ja hotellille suihkuun, josta pitsan kautta bäkkärille naattimaan olusta ja moikkaileen tuttuja. Reippaat soittivat settinsä ja eiku meitsit lauteille. Ai saatana miten siistiä olikaan. Jengi oli tulessa, niin lavalla kuin lattiallakin. Soundit soundas toudella hyvältä ja bändi veti herkällä tatsilla.
Taas oli sellanen fiilis, että tässähän ollaan ihan oikealla alalla! Paras keikka bändiltä ikinä.
Tämä siis ylitti jopa edellisenkin keikan, mikä oli myös paras keikka ikinä, joka ylitti...
Soiton oli loputtava joskus kuitenkin, mikä johti takahuoneeseen. Paskan jauhantaa, kalijan juontia ja sen semmoista perus perusta. Porukka jäi vielä heilumaan tunkkaiseen koppiin, mutta minä otin vaimoani kädestä kiinni ja meikäläiset painuimme jojen varteen chillailemaan. Vähän grilliruokaa paluumatkalla ja ihmettelyä ennen hotellin ovea, kun klubin edessä herra järjestäjä huutaa niin maan perkeleesti. Perus Parkkarin stressinpoistokarjuntaa oletimme, mutta hälläpä olikin oikein aihetta, selvisi jälkeenpäin.
Täysin mitättömästä syystä ja yksityisasioista jotka ei oikeastaan portsarille edes kuulunut, oli tämä eräs lihapää onnistunut hoitamaan putkareissun ravintolasta poistuvalle rumpalillemme. Oli vissiin ollu muuten liian rauhallinen ilta, niin ei ollut onnistunut muuten pätemään. Tästäpä nousi sitten pienoinen haloo.
Noh asiaa oli sen verta moni "selvittämässä" että me menimme vaimon kaa kiltisti nukkuilemaan.
Nice!
Olis kuulemma ollu sittenkin se soundchecki jo viideltä.
Käskimme sanoa, että tsekki on sitten kun nenä näkyy. Eli lähempänä kahdeksaa.
Nou hätä, olimme ainoa esiintyjä... tai niinhän me luulimme. Onneksi James Reippaan pojat olvat lungeja.
Noh mersun liikkuvassa saunassa ei tullut kylmä ja matka meni lopultakin jouhevasti.
Turkkusen Klubilla tovi auradiudia viritellen, rento tsekki ja hotellille suihkuun, josta pitsan kautta bäkkärille naattimaan olusta ja moikkaileen tuttuja. Reippaat soittivat settinsä ja eiku meitsit lauteille. Ai saatana miten siistiä olikaan. Jengi oli tulessa, niin lavalla kuin lattiallakin. Soundit soundas toudella hyvältä ja bändi veti herkällä tatsilla.
Taas oli sellanen fiilis, että tässähän ollaan ihan oikealla alalla! Paras keikka bändiltä ikinä.
Tämä siis ylitti jopa edellisenkin keikan, mikä oli myös paras keikka ikinä, joka ylitti...
Soiton oli loputtava joskus kuitenkin, mikä johti takahuoneeseen. Paskan jauhantaa, kalijan juontia ja sen semmoista perus perusta. Porukka jäi vielä heilumaan tunkkaiseen koppiin, mutta minä otin vaimoani kädestä kiinni ja meikäläiset painuimme jojen varteen chillailemaan. Vähän grilliruokaa paluumatkalla ja ihmettelyä ennen hotellin ovea, kun klubin edessä herra järjestäjä huutaa niin maan perkeleesti. Perus Parkkarin stressinpoistokarjuntaa oletimme, mutta hälläpä olikin oikein aihetta, selvisi jälkeenpäin.
Täysin mitättömästä syystä ja yksityisasioista jotka ei oikeastaan portsarille edes kuulunut, oli tämä eräs lihapää onnistunut hoitamaan putkareissun ravintolasta poistuvalle rumpalillemme. Oli vissiin ollu muuten liian rauhallinen ilta, niin ei ollut onnistunut muuten pätemään. Tästäpä nousi sitten pienoinen haloo.
Noh asiaa oli sen verta moni "selvittämässä" että me menimme vaimon kaa kiltisti nukkuilemaan.
Nice!
Notta sellaasta Turust. Kyl se Aura iha jees o jos o aikaa sen kaa kikkailla, vai mittee sanot? Teil o ollu oikei värikäs reissu :)
VastaaPoistaJuu kyllähän sitä vetää vaikka cervin vegalla jos niikseen. En minä niin kranttu ole.
VastaaPoistaMeidän reissut on aina värikkäitä, mikä on toisalta tosi jees, kun on kerta asennoituminen kunnossa. Meinaan että tässä ylitehokkaassa suoritusyhteiskunnassa tommonen afrikkalaistyyppinen aikakäsitys voipi olla toisinaan melko vapauttavaa.