maanantaina, helmikuuta 04, 2008

Helsingistä päivää

Kissamme pilli rohisee. Ei ole kyllä ihmekkään kun se on jo pari päivää kehrännyt niin tarmokkaasti. Tais olla ikävä.
Kauhee kulttuurishokki iski heti turpaan, kun kävin kalliossa kaffella. Hyi helvetti että Suomessa osataan tehdä pahaa kahvia!!! Luxemburi onkin ihka oikea euroopan maa, jossa kahvi ei ole rasvaista litkua ja croisanttia ei kutsuta voisarveksi.
Tosin tuo Ranskan ja Saksan väliin jäävä kaupunki on parhaansa mukaan imenyt vaikutteita molemista kulttuureista, saaden aikaan ihme sopan. Ihan kuin vettä ja öljyä pantais purkkiin ja ravisteltais kovalti. Sikäläistä mentaliteettia kuvannee ehkä parhaiten pedantti löysäily. Esimerkkinä kerrattokoot vaikka sellainen pieni knoppitieto, että maahan puuhattiin suurella tarmolla oluympia mitat täyttävä uima-areena, jossa kelpaisi järjestää suurkisoja pulikoinnin ystäville. Voi että siitä tulikin hieno! Hieno se oli siitä huolimatta, että ilmeisesti piirrustuksissa ei otettu huomioon sellaista pikku juttua, että monttu päällystetään lopuksi tietty kaakeleilla, joten allas jäi sitten pari senttiä lyhyeksi.
Niettä se niistä arvokisoista.

Lapset pannaan jo kolmivuotiaana kouluun ja sitten niille ruvetaan pänttäämään vuorollaan saksaa, ranskaa ja luxia. On siinä lukunumeroissa opettelemista. Tästä huolimatta jengi on pisa-mittarin peräpäässä. Sit nää puolustautuu sillä että. "Eiväthän lapset voi tietää sellaisia asioita, joita heille ei ole vielä opetettu." Daa!!!

Myös liikennöinti on melkomoisen hämmentävää Liikenevalot voivat esimerkiksi rakentua niin, että eteenpäin ja oikealle kääntyville on risteyksessä valot, mutta vastaantuleville ja vasureille taas ei. Siinä sitten arvot, että mitäköhän ja kukakohan ja minneköhän.
En muuten ole eläissäni nähnyt noin moniasta porshe-lexxus-ferrari-ökyrahakitymaasturikantaa. Jos jossain näkyi esim fiat panda tai vastaava, voi olla aika varma että rekkarissa oli maatunnuksena belgia tai itävalta.
Se on veikeätä myös, että näillä peniksenjatkeilla ajetaan, kuin viimeistä päivää, eikä tööttejä säästellä, mutta jalankulkijat on pyhiä! Jos joku kipaisee päin punaisia, niin autoilijat pysähtyvät kiltisti, eikä puhettakaan äkäisestä kaasuttelusta tahi nyrkin puimisista. Siitä minä tykkään!

Kaikesta sensemmoisuudesta huolimatta täytyy sanoa, että olisihan tuolla viettänyt pidempäänkin. Ihan älyttömän mukavia ja kohteliaita ihmisiä, herkullista ruokaa ja juomaa, sekä ihan mielettömät maisemat! Hintataso on Suomen luokkaa muuten, mutta syöminki ja juominki on pilkkahintaista. Esim. Perjantaina mentiin hotlan vieressä sijaitsevaan loistavaan cafe esperantoon, jossa tilattiin jotain rapuja salaattien ja tykötarpeitten kera, punkkua, kaljaa, viskiä, drinkkejä etc... etc... Illan aikana päätin varmuuden vuoksi käydä automaatilla, ettei tule yllätyksiä. Lopussa pamahtaa vähän reilun neljänkympiin lasku pöytään :D Senkään jälkeen emme meinanneet päästä pois, kun omistaja tulee kyselemään, että emmekai me vielä ole lähdössä ja lupaa tarjota vielä juomaa. "Mitä te otatte, talo tarjoaa?"

Tää reissu pitä ottaa kyllä pitemmän kaavan kanssa uusiksi. Jos tällä kertaa pääsisi sinne Belgiaankin.

Kuvia reissusta löytyy flikkeristä ja varsinkin picasasta. Yytsikääs öögallanne.

Pellot

2 kommenttia:

  1. Hassu yhteensattuma, miten aina tekee mieli lähteä reissuun kun puhutaan paikallisesta ravintolakulttuurista.

    VastaaPoista
  2. Eikä tarvinu ees velvollisuudentunnosta ottaa suomalaista pohjammaankautta-mentaliteettia avuksi ja tyhjentää koko mestan viinavarastoja ihan sen takia että ilman sai! Mut tommonen lämminhenkinen vilpitön palvelu on kyllä mahtavaa.

    VastaaPoista