CD-on uus musta

Ootteko huomanneet, kun mediassa ollaan kovasti kuoppaamassa musiikin fyysisiä tallennusmuotoja. Tai puhehan on siis lähinnä CD-levyistä, kun vinyylihän on jo ajat sitten kuollut formaatti. (Lukuisat DJ ja musadikkari ystäväni eivät vain tiedä sitä?)
Ainakin hesarissa ja aamulehdessä referoitiin taas jotain nykypäivän nostradamusta, jonka mukaan CD-levyjä ei käytännössä enää 30 vuoden päästä ole olemassakaan, vaan kaik olis datana internetskussa ja i-podeissa. No CD formaattina ei ehkä elä enä silloin, mutta etteikö musiikilla olisi enää fyysistä olomuotoa!??!
Itselläni ainakin on hyllyssä noin 500 CD levyä ja toinen mokoma vinyyliä. Mp3 on muokannut kulutustottumuksiani lähinnä siten, että käyn netissä kuuntelemassa kavereiden suosituksia (yleensä paskaa, zori vaan.) ja parhaiden kohdalla painun levykauppaan, jos kaikkein omituisimpia naksutteluja vain jostain edes saa. Nämä levyt sitten rippaan ipodiini matkakäyttöä varten. Ja arvatkaas mitä. Mä ostan nykypäivänä vuodessa varmaan noin 70% enemmän levyjä, kuin ennen, (and risin´!) kun ainoa tapa kuulla uutta musaa, oli lainata kavereiltaan tai kuunnella radiomafiaa.(nykyään ei oo enää kuin radio helsinki. Ainoa mistä tulee mielenkiintoista uutta musiikkia.)
Kas kun on jotenkin niin mukavaa omistaa se alkuperäinen, fyysinen kappale siitä uusimmasta Fantomasista, jonka kansitaide yksistään olisi sen parin kympin arvoinen.
Se tuo mukavaa turvaa, verrattuna siihen että ipod hukkuu tai kovalevy hajoaa ja kaikki vaivalla ja rahalla kerätty musiikki häviää bittiavaruuteen.
Tottakai levy-yhtiöillä on kusi sukassa Britneytten ja pussycatdollsiensa kanssa. Kuka niitä nyt kohta enää muistaa, mutta tässä olikin nyt puhe MUSIIKISTA. Ei kertakäyttöhyödykkeistä.

Repäistäänpä vielä helppot naurut kusessaan painiskelevien levy-yhtiöiden visionäärien kustannuksella, aamulehden pahkasikamaisen jutun pohjalta:
"Kuka enää muistaa, mitä tapahtui 1990-luvun alussa eräälle mystiselle ja tavattoman lahjakkaalle pikkumiehelle Yhdysvaltojen Minneapolisista?

- Prince päätti silloin lähteä Warnerilta ja tehdä kaiken itse. Tuloksena oli aivan surkeita levyjä. Mutta heti kun hän vuonna 2004 julkaisi Musicology-albumin Columbian kautta, menestystä alkoi taas tulla, Koivumäki muistuttaa."

Vetää hiljaiseksi vai mitä :D Kiitos universalin sedät kauheesti myös 3121 albumista. Se oli teidän parhaimpia levyjänne!

"Totta, mutta tarvitaanko levy-yhtiöitä enää nykymurroksen jälkeen?

- Ehdottomasti, mutta meidän täytyy suuntautua levy-yhtiöstä musiikkiyhtiöksi. Eli meidän on luovuttava levysidonnaisuudesta ja opittava paremmin tukemaan artisteja kokonaisuutena, Warnerin Nordström sanoo."

Siis mitä vittua!!! Pakko lukea vielä uudelleen!

"...meidän on luovuttava levysidonnaisuudesta ja opittava paremmin tukemaan artisteja kokonaisuutena,"

Öö... !!!

"Universalin Kokljuschkin näkee haastetta myös siinä, miten levy-yhtiöt pystyvät nykyistä paremmin hyödyntämään taloudellisesti nykyajan formaattiradioita ja huippukauttaan elävää globaalia live-konserttibisnestä.

- Koen, että levy-yhtiöiden pitää saada osansa siitä kakusta, koska olemme olleet päätekijöitä artistien urakehityksessä. Radioheadinkin tapauksessakin juttu toimi siksi, että joku muu oli aikanaan markkinoinut bändin sille jalustalle, missä se nyt on, Kokljuschkin sanoo.

Äänessä on tiukkuuden lisäksi uhoa."

Levy-yhtiö. LEVY-YHTIÖ. Esiintyvä taiteilija.ESIINTYVÄ TAITEILIJA.
Voe elläimen käsi!!!

No jutun lopussa sentään siteerattiin jotakin, jossa oli jonkinnäköistä järkeäkin.

"...Eikö se ole juuri sitä mitä David Geffen, eräs kaikkien aikojen arvostetuimmista musiikkimoguleista, vain vähän aikaa sitten The New York Timesissa kaipasi?

- Vielä kymmenen vuotta sitten levy-yhtiöt yrittivät ensin tehdä hyviä albumeja ja vasta sitten katsoa, josko ne menisivät kaupaksi. Nyt ala on paniikissa. Kyse ei ole enää musiikista, vaan sen myymisestä, Geffen kritisoi."