Kitaramikityksen alkeet

Piakkoin siintävän kahdenkymmenentuhannen kävijän kunniaksi, ajattelin julkaista mahdollisimman useaa lukijaa kiinnostavan populistisen postauksen, joka luonnollisesti käsittelee sähkökitaran tallentamisen perusteita.
* * * * Yy-kaa-yykaakoonee: * * * *

J
os lähdetään siitä että 57:lla on äänitelty mahtiskeboja maaliman tapista niin mikin paikalla etsitään kitarakaapista ensin haluttu lähtösoundi. Yleensä se tuikataan ihan kankaaseen kiinni ja elementin keskelle. Sitten ihmetellään kun korvaan sattuu "puukko" Elikkäs metallista riipivää taajutta tulee vähän liikaa.
Siitä lähdet kääntämään mikkiä reunaanpäin ja johan helpottaa. Ihan elementin reunassa soundi meneekin jo liian tuhnuksi ja yläpää häviää liikaa ja eiku takasinpäin.
Sit ku soundi on just helvetin kiva, niin käännä vielä milli enämpi keskelle. Kirkkaampaa soundia on näetsen helpompi miksata tummemmaksi, kuin kirkastaa tuhnua.

No nih. Nyt on tiukka ja tanakka kitara purkissa ja eiku miksaamaan.

Niin hyvää kitarakaappia tahi mikkiä ei olekkaan, etteikö äänittäessä soundiin muodostuis jonkinlaisia ikäviä resonanssipiikkejä. (No Jaakonahot on sit erikseen;) Otamme mahd. neutraalin Eq:n jossa Q-säädön saa ihan naurettavan tiukaksi ja boostataan jotain kivat 16db tai kuinka paljon vaan kantti ja kamat kestää. Master vola suht hiljaiselle, ettei korvat rikkoonnu ja skittaraita pyörimään. Sit lähtään skannaamaan ylätaajuuksia, kunnes tulee tällanen piikki vastaan ja sen kyllä huomaa, kun kohdalle sattuu mahottomasta ulvonnasta. Metsästetään niitä muutama, joskus riittää yks, toisinaan useampi, mutta yleensä max neljällä pitäis pärjätä. Ne pahimmat luuraa yleensä siellä 2.5-4khz paikkeilla.
No ne kun on löytyneet ja tiputettu pois kehistä, niin alkaa olla soundi terveellä pohjalla. Nyt voit onnitella itseäsi onnistuneesti suoritetusta "sonic mikroscope" tekniikasta. Sen jälkeen voit tuupata jollain hyväsoundisella eekuulla, laajalla Q:lla pari deppaa sitä yläpäätä takaisin, jotta saadaan raikkaus takas kehiin.

Kolmen, neljän huntin paikkeilta sä löydät sitä "pahvilaatikkoa" joka voi olla hyvä tai huono juttu. Ihan tapauskohtaista.

Alapää on ihan sairaan hieno juttu, kun heviskebaa kuuntelee soolona. Vittu et on isot pallit, kun boostaa 80hz + 6dB:tä!!!!!!
Sellanen skitta ei vaan mahdu millään miksaukseen, mikäli bändissä on vielä basisti ja bassorumpalikin.
Eli leikkaa skittan alapää pois, siitä, mihin basso loppuu. Se voi olla yllättävänkin botneton. Mut tää on jälleen tapauskohtaista.

-"No mut ei se kuulosta vieläkään tarpeeksi isolta ja niinku ameriikalta!!??!"

Soita skittaraidasta identtinen otto (eli tuplaus.) ja panoroi nää raidat laitoihin. (Tän voi tehdä vaiks eri styrkkarin läpi, niin saa vähän lisäväriä soundiin.)
Tai sit oot laiska ja oikaiset: Kopioi skittaraita, viivästä 10-20 millisekuntia ja panoroi taas laitoihin. Vaarana jälkimmäisessä on se, että soundi "vaiheistetaan" täten leveän kuuloiseksi ja koko skittaraita voi pahimmassa tapauksessa kadota monokuuntelussa kokonaan. Tai sitten askartelet mahiksien mukaan valmiista kitararaidasta tuplaukset, kopioimalla saman riffin sisällä, eri kohdista. Eli jos riffi menee c-c-c-c-d-d-c-c
Niin kopsaat esim. kolmannen ja neljännen c:n tuplaamaan ekaa kahta c:tä, toisen d:n tuplaamaan ensimäistä d:tä jne... (onko-kiire-vai-tehdäänkö-tietokoneella?)

Jotku kompressoi kanssa säröskebaa, mutta se tehdään enemmänkin ko. kompressorin ominais-soundin takia. Säröskebassahan ei yleensä oo enää kauheena mitään dynamiikkaa jäljellä, jota sinäänsä pitäis lyttäillä.

Treeniä kehiin. Kyl se siitä hahmottuu!


* * * * * * *

Että sikäli. Jos koet moisten "how-to" tyypisten kirjoitusten kiinnostavan, niin huuda hep! Ja minä mahdollisesti jatkan kikkojen kirjallista jakoa. Myös kysymyksiä ja toiveita voipi kommenttilootaan esittää.

Kommentit

  1. "…kuin kirkastaa tuhnua."?

    Kovin epäilyttävää. Se mikä kerran menee, ei konsaan palaa. Peppuneitsyys on vain yksi esimerkki.

    Haisevat soidinhuudot eivät minua ylipäänsä sytytä, mutta vielä vähemmän, jos tuhnun puolelle löystynyt "hönkääsy" yritetään modernin tekniikan keinoin saada soimaan kireän kirkkahasti.

    (Sori, innostuin. Luen ilolla näitä juttuja, vaikken ymmärrä kuin satunnaisesti yksityiskohtia. Millaista mikkiä mahtaa käyttää Prinsessa Leija? Tarviiko alapäätä lisää?)

    VastaaPoista
  2. Mitä se Pygmi höpäjää??? :D

    Siinä mielessä ymmärsit poinntini täysin oikein, että löysästä tuhnusta on vaikea saada kireää pierua, mutta kireästä pierusta saa tarvittaessa kelpo tuhnun, säätämällä "refleksiaukon" viritystaajuutta.

    Prinseesa Leijan perseen kokoon en ota kantaa, mutta langaton pienikalvoinen puikkomikki oraalisesti nautittuna, voisi tehdä gutaa, jos tiedät mitä en tarkoita.

    VastaaPoista
  3. Hyvä Jaz, vika on minun ja humalani.

    Esimerkiksi Jani Viitaselle en uskalla enää sanoa mitään kaikuun, ääneen tai mikkeihin liittyvää. Syynä tietenkin se, etten asiaa ja varsinkaan tekniikaa ymmärrä.

    Sun jutuista olen ilahtuneena huomannut arvostusta sille, että ääni kuulostaa luonnolliselta ja kaikuu tilassa. Kommentoin vain siksi, että ilahdun. Korva on paras, samaan tapaan kuin timpuri sanoo vatupassista, että mikään ei ole niin tarkka kuin silmä.

    Anteeksi siis siksi, että vedän niin alkeishuumoria, koska en luule sen olevan paras lääke.

    Jos eksyt Tampereelle joskus, olisi kunnia jos saa tarjota oluen.

    VastaaPoista
  4. Olisi kunnia nauttia tarjoamaasi olutta ja vastapalloon, mikäli Helsinkiin käy matkasi.

    VastaaPoista
  5. Lyödäänkö kaljan veto, kumpi ehtii ensin toisen kotoseudulle? Se on veto, jonka ilolla vaikka häviääkln. Mikä olisi kohtuullinen äärimatka, esmes 10 km?

    Eäh, sanopa onko sinusta Sex Pistolsin albumin soundit hyvät?

    VastaaPoista
  6. Jepjep, sanoisin et 57, joku ribboni ja 414 on aika siinä oli sit meininki mikä vaan...

    Tuunaatsä vaiheita kohdilleen jollain pörinällä tms. vai ihan huutolaispohjalta?

    VastaaPoista
  7. Joo ei viitinyt vielä mennä noihin multimikityksiin yms. asti. Ribboni on kyllä luottokapine alapäihin.
    Vaiheet mä paan aina kohilleen pohjalta: "Kun se kuulostaa hyvältä se on hyvä."

    VastaaPoista
  8. Niijust. Ei jotenki jaksa mitenkään über-säätää vaiheita, jos ei soundaa merisairaalta ni avot. Voihan niitä raitoja siirrellä sit syssymmälläki.

    VastaaPoista
  9. Pygmi: Lyödään vaan. Tulee Tampesterissa aina toisinaan pyörähdeltyä työasioissa. Varsinkin klubilla. Täytyy ilmineerata sit kun taas sinnepäin joutuu.

    Täytyy myöntää et Pistolssit on jääny vähän paitsioon, vaikka vanha punk-basisti olenkin. Eikopä nuo toimine kontekstissaan ihan riittävän hyvin?

    Rob: Joo vaiheistus on kyllä loputon suo. "15ms kuulostaa hyvältä, mut niin tekee 17ms, paitsi et erilllä lailla" jne...

    VastaaPoista
  10. Jou, hönössä tuli huudeltua, mutta en peru. Pistolsin mainitsin kai siksi, että siinä on saatu tehot täysille, se yleensä puskee vahvasti esiin ympäristössä kuin ympäristössä. Kitarasoundit ovat erityisen komiat.

    Varmaan esimerkki siitä, että korostetaan tärkeitä taajuuksia ja heitetään turhat helkuttiin, vai mihin mahtaa perustua. Tallennettu "kovalla" samaan tapaan kuin singlet ennen vanhaan.

    VastaaPoista
  11. Hep! Danke schön.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit