Soittaisinko paranoidin?

Semi kiirettä pitää levyn kanssa, mutta silleen hyvällä tavalla että persettä vähän korventaa, mutta ilman paniikkia. Nyt alkaa olla kaikki tärkeimmät äänitykset valmiina ja pääsee pikkuhiljaa keskittymään miksauksiin.
Lauantai meni pitkälti orkestraatioita tehdessä ja samplepankkeja rakennellessa, eikä ne futaa vieläkään ihan niin isosti, kuin pitäis. Hajottavaa touhua. Homman kun olisi nimittäin hoitanut kätevimmin niin, että paikalle olisi raahautunut pari viulistia ja sellisti, mutta kun ei. Tehdään sitten tietokoneella. Puhelin on ollut kuumana ja kovat maanittelut päällä, mutta kun klassisen koulutuksen saaneilla soittajilla tuppaa menemään luu kurkkuun heti, kun kuulevat sanat levytys ja heti. Pitäis saada nuotit ja matskut eteen jo hyvissä ajoin. No ookoo. Oma vika, mitäs en hoitanut hommaa hyvissä ajoin Mutta kun tää tämmönen tulee mulle joka kerta ylllätyksenä. Muusikko joka ei kykene jamittaan :o
Ei se musiikin tekeminen oo kuulkaas niin vakavaa. Jos menee pieleen, niin siten otetaan uusiksi. Ei se klasarijukeboksin jäsenenä toimiminen voi olla pitemmän päälle kauhean terve tapa soittaa musiikkia. Onhan siinä toki puolensa, mutta välillä kannattais käydä vähän huoraamassa "kevyemmän" musiikin puolella. Menkää jammailemaa, improvisoikaa! Musiikkki on kuulkaas hauska asia vaikka kapu sanois mitä. Kaikki kovimmat solistit on luonteeltaan pelimanneja!

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Huomasin nimittäin eilen erään biisin kohdalla, että kaavailemani sellot voisikin korvata poikkihuilulla ja sehän tukeekin kokonaisuutta paremmin. Ja huilisteja löytyy jazzpuolelta. Säästyypähän vittumaiselta nuotinkirjoitukselta.