Ihme eläin

Kyllä me ihmiset ollaan outoja ja vanhoihin tapoihimme fakkiintuneita otuksia.

Kun on kirkasta ja aurinkoista, toisin kuin nyt ei ole taajaan ollut, niin mennään otsa rypyssä, jotta kulmat varjostaisivat silmiä. Samoin sateella ja tuulella sitä luonnollisesti vetää niskan kyyryyn, vaikkei ainakaan meikäläisen selkäkarvoituksella ole mitään lämmittäviä ominaisuuksia, vaikka kuinka pörhistelisi.

Sitten taas monet viis veisaa näistä ilmiselvistä puutteista pohjoismaalaisen kädellisen kehityskulussa ja napisevat paskoista keleistä, mutta kysyttäessä pitkistä kalsareista, tai
hyvänen aika pipon olemassa olosta, niin eip! Kalsarit on mamiksille ja pipa mänt hukkaan viidennellä luokalla.

Oho. Nytpä lähteekin asiallista napinaa, joten haukun tässä (Ouluksi) samaan syssyyn ihmisiä jotka käyttää lumisateella sateenvarjoja:
Te ootte pölijöitä. Ette varmana ossaa ees pierrä kunnolla. Ette oo varmana ees ikinä kokkeillu semmosta oikiasti. Repäskääpä joskus oikeen kunnolla ja rakentakkaa vaikka lumiukko, jolle panette porkkanan haarovälliin! Eläkää vähän. Ei se oo nii justiinsa.