keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

No vähän

Sellaista oon tässä naureskellu, että mistäköhän tulee niin vahvana pintaan vielä nykyaikana, vaikkei lehmiä ookkaan lypsettävänä, sellainen "hyve" että on jotenkin noloa herätä vasta sitten kun huvittaa?
Meinaan vaan että itte oon kyllä kans sitä porukkaa joka herää aikaisintaan kymmenen-yhdentoista aikoihin jos ei oo pakko, mutta kun töihin pakotetaan yleensä aivan liian varhain, niin sitten tulee hoideltua asioita mm. muusikoplanttujen kanssa suht aikaisin ja tuo ihmisryhmähän on kuuluisa yökukunnastaan.
Niin niin asiaan. Miksi pitää aina selitellä, kun kysyn että herätinkö, niin aina kuuluu unenpöpperöinen, ei-niin-vakuuttava ääni:
"ei tässä mitään."
"ei ku just olin nousemassa"
"oon mä ollu jo hereillä tovin" etc...
Ja höpö höpö. Unessa olit. Tunnusta syntinen!

Itsekin kyllä huomaan meneväni vipuun ja yleisimmin käyttämäni kasvojenpelastus fraasi kuuluu:
"no johan tuo onkin aika jo nousta"
Eli samasa venhossa lillutaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti