Taas mua viedään lin... hetkiiinen!!!
Tuure Kilpeläisen & Kaihon Karavaanin salirundista piti tulla kaikkien salirundien äiti!
Lähdimme Hyvinkäälle pari päivää ennen starttia hiomaan settiä kondikseen.
Uunituore häikäisyteknikkomme Ville Muilu loihi valot valtavan näteiksi, Kimmo sääti kuuntelun ja rundin yksityiskohdat tikkiinsä, Jesse pisti backlinen särmään Anni oli ripustanu äly hienot merkat esille ja pistänyt oikein huulipunaa ja minä hioin soundin tietty ihan timanttiseksi!
Ja mikä tärkeintä, bändiltä on just tullut uusi ja ihan helvetin hyvä levy, joka hyökkäs heti listaykköseksi ja tyypit on ihan intopiukeena soittamassa näitä hyvin harjoiteltuja biisejään!
(Kuva: Anni Ylkänen)
Ja tähän väliin vähän teknistä lätinää:
Joskus taisi olla puhetta siitä mun paraller-rumpukanavasta, johon ajan hyvässä suhteessa koko settiä ja kompuroin siitä ns. "paskat pihalle". Jos onomatopoetiikkaa harrastaisin, niin sen nimi olisi "PAssshhKOooshPAssshhKOoosh" -kanava, koskapa siltä se soundaa. Atakit tulee lävitte ja kaikki muut menevätkin ihan maksamakkaraksi. Tätä kun ajaa hurjemmissa musiikki-iloittelukohdissa miksauksen sekaan, niin saa vähän lisää lätinää ja rouheutta muuten niin dynaamisiin rumpuloihin. Meidän Haapaniemi ei ole Nykänen.
Välillä olen kaihonnut tarpeelliseksi vastaavat konstit myös laululle. Mulla on siis laulussakin aika ujoja kompuroita, koska olen dynamiikkamiehiä. Ensin on yksi kompura tosi löysillä aika-arvoilla, ehkä kolmen ratiolla, joka haukkaa pari deppaa kovemmista huuteluista. Ja tämän perässä on nopeampi vekotin, viiden ratiolla, rauhoittelemassa niitä pahimpia hihkaisuja. (Välineurheilijoille tiedoksi, että ne on ihan niitä Yamahan perus kanavakompuroita molemmat.) Siksipä sitten joutuu välillä raidaamaan liidilaulukanavaa pahimmissa kaahauskohdissa yllättävänkin paljon.
Vaan eipä tarvitse enää! Rakensin nimittäin päälaulukanavan viereen rinnakkaiskanavan, josta leikkasin alapään ja yläpään reilusti vekka, kuten myös pahimmat puukkotaajuudet, sekä pidin visusti huolta ettei ässät pääse sihahtelemaan sitten yhtään. Eli jätin jäljelle vain ne laulun fundamentaalitaajuudet. Jos joku vielä muistaa, miltä lankapuhelimet kuulostivat 90 luvulla, niin semmoista.
Sen jälkeen kompressoin sen hyvin lyttyyn, minkä jälkeen kompressoin sen vielä todella lyttyyn ja pisteiksi A:n päälle, löin siihen semitanakan saturaation elikkäs särön. Nyt kun tarvii semmoista, että laulu pureutuu sen ison bändin lävitse, niin ujutan tätä kanavaa sekaan. Tällöin itse laulu säilyttää mehevyytensä ja se dynamiikka on siellä jäljellä, mutta tämä toimii kyynärpäinä, joilla sen laulajan saa sinne esille.
(Kuva: Anni Ylkänen)
No niin ja sitten tositoimiin. Eka salikeikka oli valtava suksee: Loppuunmyyty ja kaikkea.
Seuraavana päivänä hurautettiin Lappeenrantaan ja ruvettiin lyömään kamoja stagelle ihan normaalisti, kun pääministeri käski meidän mennä kotiimme. Olin päättänyt olla koko parin kuukauden rundin täysin päihteettä, joten korkkasin oluen.
Sinänsähän tää kiertueemme oli ihan onnistunut, että kaikki keikat onnistu aivan täydellisesti ja olivat loppuunmyytyjä. Niitä olis vain voinu tehdä enemmänkin. Esim. ne pitkälti kolmattakymmenettä, jotka nyt sittenniin peruttiin. Hommasta jäi vähän hölmistynyt olo. Tuli myös koko ryhmälle aikalailla takkiin.
(Kuva: Anni Ylkänen)
Onneksi keskelle mökkihöperyyttä tuli kuitenkin kutsu Ylen Olohuone-live keikalle Tohloppiin. Erikoishommista päivää. Asia tapahtui ylen tiloissa, mutta Akun tehtaan toimesta. Vaikka ulkotuotantoautossa olikin varsin pätevää henkilöä, mä vaadin silti että mä miksaan tän keikan ulospäin omilla vehkeilläni. Livekeikka, niin livemeininki!
No minähän mittasin uudella kuulokemittarigilläni (siitä enemmän toisessa postauksessa) mun erinomaiset Beyerdynamic T5p luurini ja korjasin ne vähäiset anomaliat tällä vahvistimella flätiksi. Eli kuulokemiksaukseksihan se homma käytännössä meni. Onneksi oli varsin pätevät laitteet, siihen hommaan.
Lähdimme Hyvinkäälle pari päivää ennen starttia hiomaan settiä kondikseen.
Uunituore häikäisyteknikkomme Ville Muilu loihi valot valtavan näteiksi, Kimmo sääti kuuntelun ja rundin yksityiskohdat tikkiinsä, Jesse pisti backlinen särmään Anni oli ripustanu äly hienot merkat esille ja pistänyt oikein huulipunaa ja minä hioin soundin tietty ihan timanttiseksi!
Ja mikä tärkeintä, bändiltä on just tullut uusi ja ihan helvetin hyvä levy, joka hyökkäs heti listaykköseksi ja tyypit on ihan intopiukeena soittamassa näitä hyvin harjoiteltuja biisejään!
(Kuva: Anni Ylkänen)
Ja tähän väliin vähän teknistä lätinää:
Joskus taisi olla puhetta siitä mun paraller-rumpukanavasta, johon ajan hyvässä suhteessa koko settiä ja kompuroin siitä ns. "paskat pihalle". Jos onomatopoetiikkaa harrastaisin, niin sen nimi olisi "PAssshhKOooshPAssshhKOoosh" -kanava, koskapa siltä se soundaa. Atakit tulee lävitte ja kaikki muut menevätkin ihan maksamakkaraksi. Tätä kun ajaa hurjemmissa musiikki-iloittelukohdissa miksauksen sekaan, niin saa vähän lisää lätinää ja rouheutta muuten niin dynaamisiin rumpuloihin. Meidän Haapaniemi ei ole Nykänen.
Välillä olen kaihonnut tarpeelliseksi vastaavat konstit myös laululle. Mulla on siis laulussakin aika ujoja kompuroita, koska olen dynamiikkamiehiä. Ensin on yksi kompura tosi löysillä aika-arvoilla, ehkä kolmen ratiolla, joka haukkaa pari deppaa kovemmista huuteluista. Ja tämän perässä on nopeampi vekotin, viiden ratiolla, rauhoittelemassa niitä pahimpia hihkaisuja. (Välineurheilijoille tiedoksi, että ne on ihan niitä Yamahan perus kanavakompuroita molemmat.) Siksipä sitten joutuu välillä raidaamaan liidilaulukanavaa pahimmissa kaahauskohdissa yllättävänkin paljon.
Vaan eipä tarvitse enää! Rakensin nimittäin päälaulukanavan viereen rinnakkaiskanavan, josta leikkasin alapään ja yläpään reilusti vekka, kuten myös pahimmat puukkotaajuudet, sekä pidin visusti huolta ettei ässät pääse sihahtelemaan sitten yhtään. Eli jätin jäljelle vain ne laulun fundamentaalitaajuudet. Jos joku vielä muistaa, miltä lankapuhelimet kuulostivat 90 luvulla, niin semmoista.
Sen jälkeen kompressoin sen hyvin lyttyyn, minkä jälkeen kompressoin sen vielä todella lyttyyn ja pisteiksi A:n päälle, löin siihen semitanakan saturaation elikkäs särön. Nyt kun tarvii semmoista, että laulu pureutuu sen ison bändin lävitse, niin ujutan tätä kanavaa sekaan. Tällöin itse laulu säilyttää mehevyytensä ja se dynamiikka on siellä jäljellä, mutta tämä toimii kyynärpäinä, joilla sen laulajan saa sinne esille.
(Kuva: Anni Ylkänen)
No niin ja sitten tositoimiin. Eka salikeikka oli valtava suksee: Loppuunmyyty ja kaikkea.
Seuraavana päivänä hurautettiin Lappeenrantaan ja ruvettiin lyömään kamoja stagelle ihan normaalisti, kun pääministeri käski meidän mennä kotiimme. Olin päättänyt olla koko parin kuukauden rundin täysin päihteettä, joten korkkasin oluen.
Sinänsähän tää kiertueemme oli ihan onnistunut, että kaikki keikat onnistu aivan täydellisesti ja olivat loppuunmyytyjä. Niitä olis vain voinu tehdä enemmänkin. Esim. ne pitkälti kolmattakymmenettä, jotka nyt sittenniin peruttiin. Hommasta jäi vähän hölmistynyt olo. Tuli myös koko ryhmälle aikalailla takkiin.
(Kuva: Anni Ylkänen)
Onneksi keskelle mökkihöperyyttä tuli kuitenkin kutsu Ylen Olohuone-live keikalle Tohloppiin. Erikoishommista päivää. Asia tapahtui ylen tiloissa, mutta Akun tehtaan toimesta. Vaikka ulkotuotantoautossa olikin varsin pätevää henkilöä, mä vaadin silti että mä miksaan tän keikan ulospäin omilla vehkeilläni. Livekeikka, niin livemeininki!
Oman haasteensa hommaan toi se, että tietenkään paikalla ei ollut yleisöä, eikä tietenkään myöskään PA:ta, vaan yleisöosoitteena toimi se televisiolähetys. Ja koska studio oli melkolailla suljettu, iso kuutio, niin mulla ei ollut mahdollista mennä tekeen tätä miksausta erilliseen äänitarkkaamoon, tai edes mihinkään siivouskomeroon tms. eristettyyn tilaan. Siellä mä sitten lavan vieressä väänsin nappulaa ja yritin tulla parhaani mukaan toimeen.
Roudasin mukanani varuiksi studiomonitorinikin, josko niillä saisi soundin taiottua, mutta eihän niistä mitään kuullut kun se bändi tosiaan pläigäsi siinä vieressä. Onneksi mulle oli hieman aiemmin pannut Hoffrenin Jussi Ääniseltä viestiä, että haluisinko testiin MiniDSP:n HA-kuulokevahvistimen DSP säädöillä?
No minähän mittasin uudella kuulokemittarigilläni (siitä enemmän toisessa postauksessa) mun erinomaiset Beyerdynamic T5p luurini ja korjasin ne vähäiset anomaliat tällä vahvistimella flätiksi. Eli kuulokemiksaukseksihan se homma käytännössä meni. Onneksi oli varsin pätevät laitteet, siihen hommaan.
Eikä siitä huono tullut. Tuli olosuhteisiin nähden varsin mainio.
Katso tästä, kö yle ei anna upottaa.
Nyt on ollut sitten yllättävän paljon aikaa tehdä masterointihommia ja suunnitella ja testailla Valcolle uusia tuotteita. Seuraavaksi meiltä olis odotettavissa hyvät täyslangattomat IEM nappiluurit, sekä bluetoothkaiutin, jossa ei ole sellainen kaiken hyvän tuhoava amisautobasso, vaan sivistynyt ja tasapainoinen soundi. Näistäkin mä kirjoittelen tarkemmin tulevaisuudessa.
Katso tästä, kö yle ei anna upottaa.
Nyt on ollut sitten yllättävän paljon aikaa tehdä masterointihommia ja suunnitella ja testailla Valcolle uusia tuotteita. Seuraavaksi meiltä olis odotettavissa hyvät täyslangattomat IEM nappiluurit, sekä bluetoothkaiutin, jossa ei ole sellainen kaiken hyvän tuhoava amisautobasso, vaan sivistynyt ja tasapainoinen soundi. Näistäkin mä kirjoittelen tarkemmin tulevaisuudessa.
Kommentit
Lähetä kommentti