Puhutaankos DAC:eista jookos?
Ai mistä? No Digital to analog -konverttereista.
Koskapa aina noin vuoden välein pitää edes marginaalisesti kriisiyttää oma tekemisensä, tai no ainakin kyseenalaistaa, niin nyt näemmä oli vuorossa käpistellä studioni DAC-osastoa.
Siis se on se hyvin kriittinen kapine, siinä tietokoneen ja vahvistimen välissä, joka muuttaa sen digitaalisen bittivirran analogiseen muotoon. Jos se ei tuota puhdasta ja vääristämätöntä signaalia, niin ei voi luottaa ihminen kuulemaansa.
Tuossa noin vuosi sitten uusin laitteistoani isolla kädellä ja päivitin mm. vanhan Mark Of The Unicorn (Alan siistein nimi muuten), sotaratsuni SPL:n Crimsoniin, joka teki kaiken mitä halusin, loistavin speksein ja joka pystyy vielä ohittamaan Applen oman Core Audio ajurin ja pukkaa ulos bitin tarkkaa dataa. (Soundiero näiden kahden toistotavan välillä on pieni, mutta olemassa). Sitäpaitsi mulla on ollut loistavia kokemuksia ko. lafkasta. Sieltä kun kysyy tuesta esim. jotain teknistä detaljia, niin niitten pääinsinööri hukuttaa sut tietoon, eikä joku PR. ihminen latele latteuksia.
No tämä SPL:ni on, kuten sanottu erinomaisen kuuloinen ja äärimmäisen näppärätoimintoinen DAC/ADC ja siitä löytyy vieläpä mikrofonisisäänmenotkin, eli pystyn tekemään mittauksia, sekä äänittelemään mm. vokallisuoritteita suoraan pajallani tarvittaessa, ilman että täytyy mikkiesivahvistinta panna pakolla tulille. Mutta ei näitä missään masterointipajoilla pyöri. Ei vaikka suoritusarvot ovat ihan masterointiluokkaa, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan? No mun kirjoissani se tarkoittaa sellaista taajuustoistoa, dynamiikkaa ja häiriöetäisyyttä, ettei ne käytännössä kuulu missään tilanteissa. Mun esimerkiksi pitää välillä nostaa volaa kuuntelussa todella roimasti, hioessani esim. loppuhäivytyksen häntiä ja silloin pitää kuulla vain se äänitteen signaali, eikä siinä saa tulla laitteen pohjakohina tms. häiriöt sotkemaan asioita.
Mutta taas kerran, ei näitä muitten masteroijien pajoilla juurikaan näe.
No mitä siellä sitten näkyy? Siellä näkyy sellaisia merkkejä kuten: Antelope Audio, Mytek, Lynx, Lavry etc... ja keskimääräiset hinnat pyörivät siellä 2-5 tuhannen euron hujakoilla.
Sehän sitten rupes kiinnostelemaan, että miten nämä nimenomaan masterointistudioille suunnatut DAC:it ihan oikeasti erottuvat noista tollasista ihan hyvistä DAC:eista?
Kas kun lukee esimerkiksi Masteroijien maagisia ja supersalaisia ryhmiä sekä palstoja, niin silloin kun mennään keskusteluissa juurikin konverttereihin ja kelloihin, niin puhe menee yhtäkkiä semmoiseksi, ettei enää tiedä onko ammatti vai hififoorumilla? Toisessa laitteessa on enemmän musikaalisuutta, yhdessä läsnäolevuutta ja kolmannessa draivia. Kunnes toisen mielestä taas noi "atribuutit" meneekin ihan päin vastoin.
Juuri äskettäin ihmettelin yhdellä palstalla käytyä keskustelua laitteiden kelloista ja niitten aiheuttamista jittereistä ja oli pakko kommentoida, että mun 99 dollarin DAC, joka on kiinni olkkarin televisiossani, tuottaa jitteriä -120dB:n tasolla. Niin että mitä ne oikein ovat kuulevinaan? Ja tämä oli ihan vilpitön kysymys. Luulisi alan ammattilaisten pystyvän heittämään dataa tiskiin.
Mutta masteroijatkin muodostuvat ihan samanlaisista ihmisistä, kuin kaikki muutkin. Yhdet kyttäävät raakaa dataa ja speksejä. Toiset vetävät fiiliksellä ja subjektiivisella kokemuksellaan. Kolmansia ei kiinnosta pätkääkään, kunhan homma toimii. Itse painottunen jonnekin ekan ja kolmannen ihmistyypin väliin. Tsekkaan ensin että parametrit on kunnossa ja kuuntelen loput, muistaen kuitenkin että mikään ei ole erehtyväisempi, kuin subjektiivinen ihminen. Ja tämä koskee luonnollisesti näitä työkaluja. Sitten kun varsinaisesti miksataan ja masteroidaan, niin homma menee taiteen puolelle, jossa määrää enemmän se fiilis ja tekniikka on vain mahdollistaja.
Asiaan
Ensin sain käsiini kolmen arvoDACin läpi ajettua musiikkia. Kaikki oli tallennettu saman ADC:in lävitte ja levelmätsätty. Eli ihan validi järjestely hahmottaa suurin piirtein, että mistä on kyse.
HOFA blindtestin lävitse kun näitä eroja sitten kuunteli, niin olihan niitä kyllä. Todella pieniä ne olivat mutta havaittavissa. Yhdessä oli ihan inasen laajempi stereokuva, mutta toisessa soundi taas tuli vähän tukevammin esille. Kolmas taas oli jotain siltä väliltä. Mutta selvää oli vain se, että erot olivat ihan he-le-ve-tin minimaalisia ja ne nimenomaan olivat eroja. Se että mikä on sitten paras, on taas täysin subjektiivista.
Entäs sitten jos vertaa tätä SPL:n alle tonnin laitetta johonkin "oikeaan" masterointi DAC:iin? Universumi kuuli ajatukseni ja manifestoitui Msonicin Palomäen muodossa, joka sattui kysymään josko haluaisin ottaa studiolleni Lynx Hilon testiin?
Paketti saapui parissa päivässä ja panin heti Lynxin tulille ja erothan oli pienet, mutta selkeät:
Lynx artikuloi selvemmin ja stereoerotus oli paljon tarkempi.
Hahaa, mutta kettua ei koijatakaan näin helposti. Muistin kyllä piuhasulkeisistani oppimani läksyn: Uusi ja hienompi kuulostaa aina paremmalta. Sellainen on ihmismieli.
Päädyin äänittämään molempien laitteiden ulostulot, jotta voin taas Hofan avustamana vertailla näitä kahta täysin saumattomasti ja sokkona. Ja kas, sinne hävisivät suurin osa eroista.
Enää en pystynyt havaitsemaan kuin inasen leveämmän stereokuvan Lynxissä. Toisaalta SPL puolestaan jäsensi äänikuvan keskiasiat hivenen paremmin. Mutta taas puhutaan äärimmäisen pienistä eroista, joita ei monilla äänitteillä kuullut ollenkaan. Ja kyllä, toistin kuuntelutestitkin sitten molemmilla laitteilla. Tulokset pysyivät samanlaisina.
Mutta se mikä Lynxissä vakuutti, oli sen käyttöliittymä. En edes aukaissut manuaalia koko aikana. Hyvin reagoiva ja selkeä kosketusnäyttö ja vehkeessä on ominaisuuksia todella monipuolisesti. Volumesäätö on pirun tarkka ja porastettu. Ja liitännät kattavat kyllä joka tarpeet.
Niin ja koska tämä ei ole räkkivehjes, kuten suurin osa kilpailijoistaan, tää toimii myös ns. hifikäytössä kotosalla. Jos olisin ns. "markkinoilla" niin tää vois kyllä löytää luotani uuden kodin.
Ja tää ei sitten ollut mikään markkinapuhe. Korkeintaan voisin yrittää pummata pientä alennusta vehkeestä, jos ostohousut tarvitsis prässäystä. Mutta en edelleenkään tee markkinointia kenellekkään. Saa toki ehdottaa yhteistöitä ja arvioita, mutta niistä tulee väistämättä armottoman rehellisiä, niin hyvässä, kuin pahassakin.
Kyllä näytön saa myös VU tilaan, kuten myös FFT etc...
Avasin keskustelun aiheesta myös eräällä varsin asiallisella hifipalstallakin ja kerroin kokemuksistani, jossa homma meni kuitenkin ei-niin-yllättävästi parin ihmisen osalta nopeasti siihen, ettei 2000-5000€ hintaluokassa voi vielä puhua high endistä. Että nämä ovat kyllä varmasti ihan hyviä, mutta eivät lähelläkään parhaimpia. Siinä sitten aikansa venyttelivät muniaan, mutta se keskustelu tyrehtyi aika nopeasti, kun loihin sinne seuraavaa:
"Nyt kun täällä muutama on sitä mieltä, että esim. toi Lynx edustaa vain ihan kohtalaisen hyvää hifiä, mutta kunnon tuotteet löytyy vasta sieltä öbaut 8-10Kiloeuron huiteilta, niin ehdottaisin seuraavaa: Järkätään ABX-sokkotesti, jossa vertaillaan sun highend DAC:ia vaikka tähän Lynxiin, tai vaikka tohon SPL:n, alta tonnin Crimsoniin. Jos saat tulokseksi vaikka edes 8/10 oikein, niin sä saat mun toimittaman laitteen itelles ja mä saan muussa tapauksessa pitää sun kapineesi."
Ihan mielenkiinnosta kahlasin netistä vähän speksejä ja mittauksia, että selviäis mistä puhutaan kun high endistit puhuvat niistä oikeasti hyvistä laitteista. No siitä huolimatta, että high-end valmistajat kertoilevat mieluummin ummet ja lammet esim. kotelomateriaaleistaan, mutta suoritusarvoista ne ei ikinä puhu millään mitattavalla suureella, löysin kuitenkin kolmannen osapuolen mittaustulokset laajasti hehkutetun 17 000€ (Kyllä. Seitsemäntoistatuhatta euroa!!!) DAC:in suorituskyvystä ja ne speksit olivat ihan käsittämättömän kauheita. Mun iphone SE pesee sen äänenlaadussa kevyesti. Siis oikeasti se iphonen kuulokeadapterin sisältämä minimaalisen pieni DAC, pesi tämän hifikikottimen arvot vähintään tuplasti!
Muutenkin se on hämmästyttävän hyvä pikku vekotin. Se joka väittää, ettei iphone voi olla mitään hifiä, ei selvästikään ole tietoinen oikein mistään digitekniikan realiteeteistä. Se on yllättävän pätevä pikku laite 8€ dongeliksi. Lopeensa kun D/A konversio ei ole nykyään kovinkaan kummoinen taikatemppu nykypäivänä.
--------------------------------------
Aiheesta toiseen...
Viimevuoden salirundilla striimasin ihan vaan kännykällä pari Karavaanin keikkaa nettiin ja niitähän kerääntyi seuraamaan hämmästyttävän paljon kansaa. Se oli sellainen koeluonteinen pläjäys, että kiinnostaisko tämmöinen lisäpalvelu faneja ylipäätään? Iphonessa on nettikäyttöön ihan kohtalainen kamera, mutta sen äänenlaatuhan on melko kamala. Siitä se idea sitten lähti, että miten saisin vaikka tuon mun kannettavan Zoom H4n nauhurin soundin suoraan siihen striimiin? No en oikein löytänyt googlellakaan mitään asiallista audiointerfacea mobiililaitteille, jotka olis pystyneet stereolaatuun.
Kunnes minuun iski äskettäin oivallus: Voisko sitä Zoomia käyttää ihan itsessään audiointerfacena?
Ja vastaus oli kyllä ja ei. Lightning adapterin kun kytkee Zoomiin ja valitsee sen valikosta USB:n alta, että toimipa interfacena, niin IOS laite herjaa, että ei riitä virta moiselle lisälaitteelle. Ei vaikka se H4 olis muuntajan päässä. On bitti siinä kohtaa nyrjällään.
No mutta ei muuta kuin mietintämyssy päähän ja voilá! Ostin markalla aktiivisen USB2 hubin ja löin sen vehkeitten väliin ja johan riittää virtaa joka suuntaan. Nyt voi striimata hifisoundilla, joko zoomin omilla, mainioilla mikeillä, tai sitten ottaa suoraan linjasoundia tiskistä. Konstit ovat moniaiset.
Koskapa aina noin vuoden välein pitää edes marginaalisesti kriisiyttää oma tekemisensä, tai no ainakin kyseenalaistaa, niin nyt näemmä oli vuorossa käpistellä studioni DAC-osastoa.
Siis se on se hyvin kriittinen kapine, siinä tietokoneen ja vahvistimen välissä, joka muuttaa sen digitaalisen bittivirran analogiseen muotoon. Jos se ei tuota puhdasta ja vääristämätöntä signaalia, niin ei voi luottaa ihminen kuulemaansa.
Tuossa noin vuosi sitten uusin laitteistoani isolla kädellä ja päivitin mm. vanhan Mark Of The Unicorn (Alan siistein nimi muuten), sotaratsuni SPL:n Crimsoniin, joka teki kaiken mitä halusin, loistavin speksein ja joka pystyy vielä ohittamaan Applen oman Core Audio ajurin ja pukkaa ulos bitin tarkkaa dataa. (Soundiero näiden kahden toistotavan välillä on pieni, mutta olemassa). Sitäpaitsi mulla on ollut loistavia kokemuksia ko. lafkasta. Sieltä kun kysyy tuesta esim. jotain teknistä detaljia, niin niitten pääinsinööri hukuttaa sut tietoon, eikä joku PR. ihminen latele latteuksia.
No tämä SPL:ni on, kuten sanottu erinomaisen kuuloinen ja äärimmäisen näppärätoimintoinen DAC/ADC ja siitä löytyy vieläpä mikrofonisisäänmenotkin, eli pystyn tekemään mittauksia, sekä äänittelemään mm. vokallisuoritteita suoraan pajallani tarvittaessa, ilman että täytyy mikkiesivahvistinta panna pakolla tulille. Mutta ei näitä missään masterointipajoilla pyöri. Ei vaikka suoritusarvot ovat ihan masterointiluokkaa, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan? No mun kirjoissani se tarkoittaa sellaista taajuustoistoa, dynamiikkaa ja häiriöetäisyyttä, ettei ne käytännössä kuulu missään tilanteissa. Mun esimerkiksi pitää välillä nostaa volaa kuuntelussa todella roimasti, hioessani esim. loppuhäivytyksen häntiä ja silloin pitää kuulla vain se äänitteen signaali, eikä siinä saa tulla laitteen pohjakohina tms. häiriöt sotkemaan asioita.
Mutta taas kerran, ei näitä muitten masteroijien pajoilla juurikaan näe.
No mitä siellä sitten näkyy? Siellä näkyy sellaisia merkkejä kuten: Antelope Audio, Mytek, Lynx, Lavry etc... ja keskimääräiset hinnat pyörivät siellä 2-5 tuhannen euron hujakoilla.
Sehän sitten rupes kiinnostelemaan, että miten nämä nimenomaan masterointistudioille suunnatut DAC:it ihan oikeasti erottuvat noista tollasista ihan hyvistä DAC:eista?
Kas kun lukee esimerkiksi Masteroijien maagisia ja supersalaisia ryhmiä sekä palstoja, niin silloin kun mennään keskusteluissa juurikin konverttereihin ja kelloihin, niin puhe menee yhtäkkiä semmoiseksi, ettei enää tiedä onko ammatti vai hififoorumilla? Toisessa laitteessa on enemmän musikaalisuutta, yhdessä läsnäolevuutta ja kolmannessa draivia. Kunnes toisen mielestä taas noi "atribuutit" meneekin ihan päin vastoin.
Juuri äskettäin ihmettelin yhdellä palstalla käytyä keskustelua laitteiden kelloista ja niitten aiheuttamista jittereistä ja oli pakko kommentoida, että mun 99 dollarin DAC, joka on kiinni olkkarin televisiossani, tuottaa jitteriä -120dB:n tasolla. Niin että mitä ne oikein ovat kuulevinaan? Ja tämä oli ihan vilpitön kysymys. Luulisi alan ammattilaisten pystyvän heittämään dataa tiskiin.
Mutta masteroijatkin muodostuvat ihan samanlaisista ihmisistä, kuin kaikki muutkin. Yhdet kyttäävät raakaa dataa ja speksejä. Toiset vetävät fiiliksellä ja subjektiivisella kokemuksellaan. Kolmansia ei kiinnosta pätkääkään, kunhan homma toimii. Itse painottunen jonnekin ekan ja kolmannen ihmistyypin väliin. Tsekkaan ensin että parametrit on kunnossa ja kuuntelen loput, muistaen kuitenkin että mikään ei ole erehtyväisempi, kuin subjektiivinen ihminen. Ja tämä koskee luonnollisesti näitä työkaluja. Sitten kun varsinaisesti miksataan ja masteroidaan, niin homma menee taiteen puolelle, jossa määrää enemmän se fiilis ja tekniikka on vain mahdollistaja.
Asiaan
Ensin sain käsiini kolmen arvoDACin läpi ajettua musiikkia. Kaikki oli tallennettu saman ADC:in lävitte ja levelmätsätty. Eli ihan validi järjestely hahmottaa suurin piirtein, että mistä on kyse.
HOFA blindtestin lävitse kun näitä eroja sitten kuunteli, niin olihan niitä kyllä. Todella pieniä ne olivat mutta havaittavissa. Yhdessä oli ihan inasen laajempi stereokuva, mutta toisessa soundi taas tuli vähän tukevammin esille. Kolmas taas oli jotain siltä väliltä. Mutta selvää oli vain se, että erot olivat ihan he-le-ve-tin minimaalisia ja ne nimenomaan olivat eroja. Se että mikä on sitten paras, on taas täysin subjektiivista.
Entäs sitten jos vertaa tätä SPL:n alle tonnin laitetta johonkin "oikeaan" masterointi DAC:iin? Universumi kuuli ajatukseni ja manifestoitui Msonicin Palomäen muodossa, joka sattui kysymään josko haluaisin ottaa studiolleni Lynx Hilon testiin?
Paketti saapui parissa päivässä ja panin heti Lynxin tulille ja erothan oli pienet, mutta selkeät:
Lynx artikuloi selvemmin ja stereoerotus oli paljon tarkempi.
Hahaa, mutta kettua ei koijatakaan näin helposti. Muistin kyllä piuhasulkeisistani oppimani läksyn: Uusi ja hienompi kuulostaa aina paremmalta. Sellainen on ihmismieli.
Päädyin äänittämään molempien laitteiden ulostulot, jotta voin taas Hofan avustamana vertailla näitä kahta täysin saumattomasti ja sokkona. Ja kas, sinne hävisivät suurin osa eroista.
Enää en pystynyt havaitsemaan kuin inasen leveämmän stereokuvan Lynxissä. Toisaalta SPL puolestaan jäsensi äänikuvan keskiasiat hivenen paremmin. Mutta taas puhutaan äärimmäisen pienistä eroista, joita ei monilla äänitteillä kuullut ollenkaan. Ja kyllä, toistin kuuntelutestitkin sitten molemmilla laitteilla. Tulokset pysyivät samanlaisina.
Mutta se mikä Lynxissä vakuutti, oli sen käyttöliittymä. En edes aukaissut manuaalia koko aikana. Hyvin reagoiva ja selkeä kosketusnäyttö ja vehkeessä on ominaisuuksia todella monipuolisesti. Volumesäätö on pirun tarkka ja porastettu. Ja liitännät kattavat kyllä joka tarpeet.
Niin ja koska tämä ei ole räkkivehjes, kuten suurin osa kilpailijoistaan, tää toimii myös ns. hifikäytössä kotosalla. Jos olisin ns. "markkinoilla" niin tää vois kyllä löytää luotani uuden kodin.
Ja tää ei sitten ollut mikään markkinapuhe. Korkeintaan voisin yrittää pummata pientä alennusta vehkeestä, jos ostohousut tarvitsis prässäystä. Mutta en edelleenkään tee markkinointia kenellekkään. Saa toki ehdottaa yhteistöitä ja arvioita, mutta niistä tulee väistämättä armottoman rehellisiä, niin hyvässä, kuin pahassakin.
Kyllä näytön saa myös VU tilaan, kuten myös FFT etc...
Avasin keskustelun aiheesta myös eräällä varsin asiallisella hifipalstallakin ja kerroin kokemuksistani, jossa homma meni kuitenkin ei-niin-yllättävästi parin ihmisen osalta nopeasti siihen, ettei 2000-5000€ hintaluokassa voi vielä puhua high endistä. Että nämä ovat kyllä varmasti ihan hyviä, mutta eivät lähelläkään parhaimpia. Siinä sitten aikansa venyttelivät muniaan, mutta se keskustelu tyrehtyi aika nopeasti, kun loihin sinne seuraavaa:
"Nyt kun täällä muutama on sitä mieltä, että esim. toi Lynx edustaa vain ihan kohtalaisen hyvää hifiä, mutta kunnon tuotteet löytyy vasta sieltä öbaut 8-10Kiloeuron huiteilta, niin ehdottaisin seuraavaa: Järkätään ABX-sokkotesti, jossa vertaillaan sun highend DAC:ia vaikka tähän Lynxiin, tai vaikka tohon SPL:n, alta tonnin Crimsoniin. Jos saat tulokseksi vaikka edes 8/10 oikein, niin sä saat mun toimittaman laitteen itelles ja mä saan muussa tapauksessa pitää sun kapineesi."
Ihan mielenkiinnosta kahlasin netistä vähän speksejä ja mittauksia, että selviäis mistä puhutaan kun high endistit puhuvat niistä oikeasti hyvistä laitteista. No siitä huolimatta, että high-end valmistajat kertoilevat mieluummin ummet ja lammet esim. kotelomateriaaleistaan, mutta suoritusarvoista ne ei ikinä puhu millään mitattavalla suureella, löysin kuitenkin kolmannen osapuolen mittaustulokset laajasti hehkutetun 17 000€ (Kyllä. Seitsemäntoistatuhatta euroa!!!) DAC:in suorituskyvystä ja ne speksit olivat ihan käsittämättömän kauheita. Mun iphone SE pesee sen äänenlaadussa kevyesti. Siis oikeasti se iphonen kuulokeadapterin sisältämä minimaalisen pieni DAC, pesi tämän hifikikottimen arvot vähintään tuplasti!
Muutenkin se on hämmästyttävän hyvä pikku vekotin. Se joka väittää, ettei iphone voi olla mitään hifiä, ei selvästikään ole tietoinen oikein mistään digitekniikan realiteeteistä. Se on yllättävän pätevä pikku laite 8€ dongeliksi. Lopeensa kun D/A konversio ei ole nykyään kovinkaan kummoinen taikatemppu nykypäivänä.
--------------------------------------
Aiheesta toiseen...
Viimevuoden salirundilla striimasin ihan vaan kännykällä pari Karavaanin keikkaa nettiin ja niitähän kerääntyi seuraamaan hämmästyttävän paljon kansaa. Se oli sellainen koeluonteinen pläjäys, että kiinnostaisko tämmöinen lisäpalvelu faneja ylipäätään? Iphonessa on nettikäyttöön ihan kohtalainen kamera, mutta sen äänenlaatuhan on melko kamala. Siitä se idea sitten lähti, että miten saisin vaikka tuon mun kannettavan Zoom H4n nauhurin soundin suoraan siihen striimiin? No en oikein löytänyt googlellakaan mitään asiallista audiointerfacea mobiililaitteille, jotka olis pystyneet stereolaatuun.
Kunnes minuun iski äskettäin oivallus: Voisko sitä Zoomia käyttää ihan itsessään audiointerfacena?
Ja vastaus oli kyllä ja ei. Lightning adapterin kun kytkee Zoomiin ja valitsee sen valikosta USB:n alta, että toimipa interfacena, niin IOS laite herjaa, että ei riitä virta moiselle lisälaitteelle. Ei vaikka se H4 olis muuntajan päässä. On bitti siinä kohtaa nyrjällään.
No mutta ei muuta kuin mietintämyssy päähän ja voilá! Ostin markalla aktiivisen USB2 hubin ja löin sen vehkeitten väliin ja johan riittää virtaa joka suuntaan. Nyt voi striimata hifisoundilla, joko zoomin omilla, mainioilla mikeillä, tai sitten ottaa suoraan linjasoundia tiskistä. Konstit ovat moniaiset.
Kommentit
Lähetä kommentti