Heipiö!
Kävin rouvan kanssa lomalla. Voitteko kuvitella?!
Funtsittiin siinä kaikenlaista aina Islannin aktiivilomasta, Sisilian reissuun, mutta päädyttiin nappaamaan äkkilähdöt Kreikkaan Samoksen saarelle, Pythagorion (Juu saman miehen syntymäkaupunki) pikkukylään. Mesta oli sen verta historiallinen mestamesta, sieltä täältä pilkottavine raunioineen ja pyväineen, että se oli julistettu maailmanperintökohteeksi, joten massaturismi ja hotellikompleksit loistivat poissaolollaan.
Kokeneehkona Kreikankävijänä, voin kertoa että ko. kylässä oli parhaat sapuskat ja kahvilaherkut, mihin olen törmännyt. Jossain muualla on ehkä ollut joku ehdoton helmi, mutta tuolla oli tasaisen hyvää jokapaikassa. Ja mikä hämmentävintä, niin kahviloissa oli melkein poikkeuksetta espressokone kahvalla, eikä sitä luokatonta nespressoa, joka syövän lailla on levinnyt ympäri euroopan lämpimiä kolkkia.
Joka päivä paistoi aurinko ja me vain lötkötimme. Oikeastaan vietimme vain yhden vähän aktivisemman päivän, kun kävimme lautalla Turkin puolella Siden muinaisen kaupungin kaivauksilla.
Jumaliste miten hieno mesta. Siellä meni aika komeasti. Piti tietenkin käydä ihmettelemässä myös paikallista stagea. Hieno miljöö ja hyvä akustiikka, mutta surkeasti funtsittu roudaus. Tosi paljon kivenmurikoita ja ylenmäärin pylväitä tiellä.
Suomeen palattua sitä sitten taas jaksoikin puuhastella. Muutamia masterointihommia oli siihen kerääntynyt ja pari baarikeikkaakin oli jonossa. Housebändihommia paikallisessa kuppilassa, mikäs sen leppoisampaa?
Seuraavalla viikolla realisoitui jo lähes vuoden suunnittelemamme, isäni, eli Jouni Kestin Muistonäyttely ja konserttisarja Helsingin malmitalolla. Koko perhe pölähti kerralla Malmitalolle, päivää ennen avajaisia ja mehän ripustimme siihen aulaan suppean, mutta oikein mainion näyttelyn isän töistä. Olihan siinä teristä kerrakseen.
Ihan vinkkinä, että kohta on joulu ja kyseessä myyntinäyttely. Pyrimme hinnoittelemaan teokset niin alas, että vähän jo rupesi hirvittämään. Mutta kun paikasta ei mene galleriakuluja eikä prosentteja, niin miksipä ei. Ja onhan se nyt aika siistiä ajatustasollakin, että kellä vain oisi varaa ostaa taidetta seinälleen, tahi lahjaksi hyville ihmisille. Menkäähän katselemaan. Myös osamaksu on neuvoteltaessa tapauskohtaisesti, mikäli niikseen.
Viime torstaina oli sitten ensimmäinen virallinen konsertti kolmesta. On ollut jotenkin mahtavaa, että lähes kaikki kutsutut huippumuusikot jotka on jossain vaiheessa tehneet faijan kanssa yhteistyötä, ovat ilmoittaneet tulevansa riemumielin soittamaan! Viimeksi mm. Joonas Ahonen, lensi varta vasten Wienistä soittamaan faijan pianokonserton kulukorvauspohjalta. Muutenkin artistikattaus on jotain ihan mieletöntä. Jos improvisointipohjainen ja kokeileva musiikki joka pohjaa vapamuotoisesta jazzista ja avantgardesta, resonoi vähänkään, niin tämä on ihan must. Ja vaikkei resonoisikaan, niin sä et ehkä vain tiedä sitä vielä.
Ja sanoinko mä jo, että kaikki konsertit ovat imaisia?!?!!
Lisätietoa ja konserttisarjan ohjelmisto löytyy Tästä linkistä.
Funtsittiin siinä kaikenlaista aina Islannin aktiivilomasta, Sisilian reissuun, mutta päädyttiin nappaamaan äkkilähdöt Kreikkaan Samoksen saarelle, Pythagorion (Juu saman miehen syntymäkaupunki) pikkukylään. Mesta oli sen verta historiallinen mestamesta, sieltä täältä pilkottavine raunioineen ja pyväineen, että se oli julistettu maailmanperintökohteeksi, joten massaturismi ja hotellikompleksit loistivat poissaolollaan.
Kokeneehkona Kreikankävijänä, voin kertoa että ko. kylässä oli parhaat sapuskat ja kahvilaherkut, mihin olen törmännyt. Jossain muualla on ehkä ollut joku ehdoton helmi, mutta tuolla oli tasaisen hyvää jokapaikassa. Ja mikä hämmentävintä, niin kahviloissa oli melkein poikkeuksetta espressokone kahvalla, eikä sitä luokatonta nespressoa, joka syövän lailla on levinnyt ympäri euroopan lämpimiä kolkkia.
Joka päivä paistoi aurinko ja me vain lötkötimme. Oikeastaan vietimme vain yhden vähän aktivisemman päivän, kun kävimme lautalla Turkin puolella Siden muinaisen kaupungin kaivauksilla.
Jumaliste miten hieno mesta. Siellä meni aika komeasti. Piti tietenkin käydä ihmettelemässä myös paikallista stagea. Hieno miljöö ja hyvä akustiikka, mutta surkeasti funtsittu roudaus. Tosi paljon kivenmurikoita ja ylenmäärin pylväitä tiellä.
Suomeen palattua sitä sitten taas jaksoikin puuhastella. Muutamia masterointihommia oli siihen kerääntynyt ja pari baarikeikkaakin oli jonossa. Housebändihommia paikallisessa kuppilassa, mikäs sen leppoisampaa?
Seuraavalla viikolla realisoitui jo lähes vuoden suunnittelemamme, isäni, eli Jouni Kestin Muistonäyttely ja konserttisarja Helsingin malmitalolla. Koko perhe pölähti kerralla Malmitalolle, päivää ennen avajaisia ja mehän ripustimme siihen aulaan suppean, mutta oikein mainion näyttelyn isän töistä. Olihan siinä teristä kerrakseen.
Ihan vinkkinä, että kohta on joulu ja kyseessä myyntinäyttely. Pyrimme hinnoittelemaan teokset niin alas, että vähän jo rupesi hirvittämään. Mutta kun paikasta ei mene galleriakuluja eikä prosentteja, niin miksipä ei. Ja onhan se nyt aika siistiä ajatustasollakin, että kellä vain oisi varaa ostaa taidetta seinälleen, tahi lahjaksi hyville ihmisille. Menkäähän katselemaan. Myös osamaksu on neuvoteltaessa tapauskohtaisesti, mikäli niikseen.
Viime torstaina oli sitten ensimmäinen virallinen konsertti kolmesta. On ollut jotenkin mahtavaa, että lähes kaikki kutsutut huippumuusikot jotka on jossain vaiheessa tehneet faijan kanssa yhteistyötä, ovat ilmoittaneet tulevansa riemumielin soittamaan! Viimeksi mm. Joonas Ahonen, lensi varta vasten Wienistä soittamaan faijan pianokonserton kulukorvauspohjalta. Muutenkin artistikattaus on jotain ihan mieletöntä. Jos improvisointipohjainen ja kokeileva musiikki joka pohjaa vapamuotoisesta jazzista ja avantgardesta, resonoi vähänkään, niin tämä on ihan must. Ja vaikkei resonoisikaan, niin sä et ehkä vain tiedä sitä vielä.
Ja sanoinko mä jo, että kaikki konsertit ovat imaisia?!?!!
Lisätietoa ja konserttisarjan ohjelmisto löytyy Tästä linkistä.
Kommentit
Lähetä kommentti