Meikäjätkä ja Jätkäjätkät
Olipas veikeää käydä pitkästä aikaa oikein keikkareissulla.
J ätkäjätkien etupäänkilli oli estynyt muilta toimiltaan ja kyseli tuuraamaan. No mutta tottakai!
Bändi kun koostuu loistosakista ja tuottavat käsittämätömän toimivaa musiikkia, etenkin liveolosuhteissa, niin mitäpä sitä miettimään. Juna alle ja Helsinkiin, mistä yhytän Oopperalta keikkidösän ja nopeahkon roudingin kautta Kuopioon. Ja ei. Emme menneetkään Henkkaan. Menimme yläkertaansa, nimitäin syksyllä avattuun uuteen yökerho Tähteen. Siellähän Idän viikinki jo odottelikin valmiiksi kytkettyine lavasetuppeineen. Talon puolesta oli kiintoasennuksena Auraa, jonka sai soimaan ihan mukiinmenevästi, kun käytti M7:sta sekä graafisen, että parametrisen master-Eq:n. Se mikä mestassa taas ei ollut mukiinmenevää, oli salin valokattaus. Katossa tuikki isot kasat lediparreja, joissa oli joku musaohjausvälkyntä päällä heti aamusta, mikä meinasi aiheuttaa epileptisiä kohtauksia ihan ei-epilepsiaan taipuvillekin. Luonnollisesti talossa ei kukaan tiennyt ko. laittoiston päälle midis. Asiantilaan hyvin nopeasti tuskastuneena kipaisinkin henryspubin puolelle yytsimään, josko valotyttönsä- Hanna olis ollu vaivattavissa tutkimaan tilannetta ja siellähän se. Mutta ilmeisesti se valotiski oli jotenkin koodattu sellaseen moodiin, ettei siihen päässyt käsiksi. Oli muuten aika veikeän näköinen valoshow sittennii, kun samat lamput säksättivät illan alusta loppuun, armoa antamatta.
(Eero. Tää video on sulle. Tiedän että osaat arvostaa :)
Seuraavana päivänä lähdettiin leppoisissa merkeissä kurvailemaan kohti Lappeenrantaa. Ei ollut kiire mihinkään. Kuskimme Hesen kanssa ihmeteltiin sitä mielipuolta joka ihmisen vaivaa, kun hän istahtaa auton rattiin. Täysin päättömiä ohituksia ja täpäriä tilanteita talvisilla teillä. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun joku reikäpää livahtaa muutaman metrin marginaalilla bussimme ja vastaan tulevan rekan tms. välistä, vaarantaen hengen melko isolta ihmisryhmältä. Osalla oli vielä omakin perhe kyydissä.
Jos samoja ihmisiä pyytäisi ylittämään kerrostalon kattojen erottava metrin kuilu, niin itsesuojeluvaisto vetäis liinat kiinni.
Keikkapaikkana toimi Old Cock, niminen kompleksi, johon ei sinnekään ollut tullut aiemmin eksyttyä.
Roudaus tapahtui pitkiä, liukkaita ja jyrkkiä portaita alakertaan. Kimin Hammondit soundaa jumalaiselle, mutta helvetillistä niitä on roudata. Sitä kiroilun määrää, kun kuusi ihmistä ähkii kahvoissa kiinni.
Ennakkoon oli tiedossa, että paikanpäällä oli Mackien äänentoisto. Ja koska Mackie ei ole niitä kuuluisimpia PA-firmoja, niin yritin ravintoloitsijalta ja kalustotoimittajalta kiltisti anella, josko mestoille saatais joku ihan oikea nippu kommootteja. Mutta ei se sitten kuulemma mitenkään onnistunut. No kyllähän niillä sitten veti kun ihan pakko oli, mutta erinomaisen haikea pikku juttu oli sellainen, näissä ravintoloitsijan itsensä asentamissa kaiuttimissa, että diskanttipillejä ei oltu käännetty samalla kun skobet oli kattoon kyljelleen asennettu. Toisin sanoen ne avautuivat kiitettävästi katto/lattia akselilla, mutta sivusuunnassa eivät sitten nimeksikään. Jos jollain on vastaava joskus edessä, niin ottakaas akkuporakone ja ruuvaripäälajitelma mukaanne.
Toinen harmaita hiuksia nostattava hommeli oli A&H:n iLive T80-tiski. Pari kertaa olen ko. kapineella työskennellyt aiemminkin ja aina on mulahdellut sormi suuhun sen käyttölogiikan kanssa.
Muutenhan se on selkeä, mutta kun sen sendipaluudiudihässäkkä on suunniteltu ihan liian monipuoliseksi. Toisin sanoen, siinä voi tehdä yksinkertaiset asiat liian monella tavalla. Tämä ei varmaan ole ongelma, jos pöytää käyttää usein ja aktiivisesti, mutta kun sillä heittää satunnaisesti keikkaa, niin aivo ei vaan mulahda siihen logiikkaan. Onnistuin mm. tsekissä saamaan osan kaikupaluista lähettämään signaalin takaisin mulinekseille. No helvettihän sellaisesta aukeaa. Sitä sitten ratkottiin hyvän aikaa, ennen kuin tämä näennäisen yksinkertainen asia selvisi, mikä kertoo jotakin suunnittelun snadista sekavuudesta (tahi itseni).
Onneksi laitetoimittajan nuorimies oli skarppina ja vahti vieressä, kuin autokoulunopettaja inssiajossa.
J ätkäjätkien etupäänkilli oli estynyt muilta toimiltaan ja kyseli tuuraamaan. No mutta tottakai!
Bändi kun koostuu loistosakista ja tuottavat käsittämätömän toimivaa musiikkia, etenkin liveolosuhteissa, niin mitäpä sitä miettimään. Juna alle ja Helsinkiin, mistä yhytän Oopperalta keikkidösän ja nopeahkon roudingin kautta Kuopioon. Ja ei. Emme menneetkään Henkkaan. Menimme yläkertaansa, nimitäin syksyllä avattuun uuteen yökerho Tähteen. Siellähän Idän viikinki jo odottelikin valmiiksi kytkettyine lavasetuppeineen. Talon puolesta oli kiintoasennuksena Auraa, jonka sai soimaan ihan mukiinmenevästi, kun käytti M7:sta sekä graafisen, että parametrisen master-Eq:n. Se mikä mestassa taas ei ollut mukiinmenevää, oli salin valokattaus. Katossa tuikki isot kasat lediparreja, joissa oli joku musaohjausvälkyntä päällä heti aamusta, mikä meinasi aiheuttaa epileptisiä kohtauksia ihan ei-epilepsiaan taipuvillekin. Luonnollisesti talossa ei kukaan tiennyt ko. laittoiston päälle midis. Asiantilaan hyvin nopeasti tuskastuneena kipaisinkin henryspubin puolelle yytsimään, josko valotyttönsä- Hanna olis ollu vaivattavissa tutkimaan tilannetta ja siellähän se. Mutta ilmeisesti se valotiski oli jotenkin koodattu sellaseen moodiin, ettei siihen päässyt käsiksi. Oli muuten aika veikeän näköinen valoshow sittennii, kun samat lamput säksättivät illan alusta loppuun, armoa antamatta.
(Eero. Tää video on sulle. Tiedän että osaat arvostaa :)
Seuraavana päivänä lähdettiin leppoisissa merkeissä kurvailemaan kohti Lappeenrantaa. Ei ollut kiire mihinkään. Kuskimme Hesen kanssa ihmeteltiin sitä mielipuolta joka ihmisen vaivaa, kun hän istahtaa auton rattiin. Täysin päättömiä ohituksia ja täpäriä tilanteita talvisilla teillä. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun joku reikäpää livahtaa muutaman metrin marginaalilla bussimme ja vastaan tulevan rekan tms. välistä, vaarantaen hengen melko isolta ihmisryhmältä. Osalla oli vielä omakin perhe kyydissä.
Jos samoja ihmisiä pyytäisi ylittämään kerrostalon kattojen erottava metrin kuilu, niin itsesuojeluvaisto vetäis liinat kiinni.
Keikkapaikkana toimi Old Cock, niminen kompleksi, johon ei sinnekään ollut tullut aiemmin eksyttyä.
Roudaus tapahtui pitkiä, liukkaita ja jyrkkiä portaita alakertaan. Kimin Hammondit soundaa jumalaiselle, mutta helvetillistä niitä on roudata. Sitä kiroilun määrää, kun kuusi ihmistä ähkii kahvoissa kiinni.
Ennakkoon oli tiedossa, että paikanpäällä oli Mackien äänentoisto. Ja koska Mackie ei ole niitä kuuluisimpia PA-firmoja, niin yritin ravintoloitsijalta ja kalustotoimittajalta kiltisti anella, josko mestoille saatais joku ihan oikea nippu kommootteja. Mutta ei se sitten kuulemma mitenkään onnistunut. No kyllähän niillä sitten veti kun ihan pakko oli, mutta erinomaisen haikea pikku juttu oli sellainen, näissä ravintoloitsijan itsensä asentamissa kaiuttimissa, että diskanttipillejä ei oltu käännetty samalla kun skobet oli kattoon kyljelleen asennettu. Toisin sanoen ne avautuivat kiitettävästi katto/lattia akselilla, mutta sivusuunnassa eivät sitten nimeksikään. Jos jollain on vastaava joskus edessä, niin ottakaas akkuporakone ja ruuvaripäälajitelma mukaanne.
Toinen harmaita hiuksia nostattava hommeli oli A&H:n iLive T80-tiski. Pari kertaa olen ko. kapineella työskennellyt aiemminkin ja aina on mulahdellut sormi suuhun sen käyttölogiikan kanssa.
Muutenhan se on selkeä, mutta kun sen sendipaluudiudihässäkkä on suunniteltu ihan liian monipuoliseksi. Toisin sanoen, siinä voi tehdä yksinkertaiset asiat liian monella tavalla. Tämä ei varmaan ole ongelma, jos pöytää käyttää usein ja aktiivisesti, mutta kun sillä heittää satunnaisesti keikkaa, niin aivo ei vaan mulahda siihen logiikkaan. Onnistuin mm. tsekissä saamaan osan kaikupaluista lähettämään signaalin takaisin mulinekseille. No helvettihän sellaisesta aukeaa. Sitä sitten ratkottiin hyvän aikaa, ennen kuin tämä näennäisen yksinkertainen asia selvisi, mikä kertoo jotakin suunnittelun snadista sekavuudesta (tahi itseni).
Onneksi laitetoimittajan nuorimies oli skarppina ja vahti vieressä, kuin autokoulunopettaja inssiajossa.
Kommentit
Lähetä kommentti