Viikot vilisee

Jumaliste. Täällähän on ollut hiljaiseloa kosolti!

On nimittäin ollut ensinnäkin kiireitä ja toisaalta kuumehoureilua, niin ei ole jaksanut ja toisaalta hotsittanut.

Mutta nyt rykäisen katsauksen menneeseen:

Pori. Kino. Roudaus. Tsekki. Safka. Sauna. Keikki. Roudaus. Unta.

Siihen nähden että päivä oli torstai, tuli jengiä ihan kivasti. Porissa on aina ollut hyvä vetää. Niin nytkin.

Analogilauta oli ilmaantunut etupäähän ja digidiudi oli hiissattu monttutiskiksi, mikä lämmitti syöntäin.

Jämsä ja Himos areena. Aikainen tsekki meinasi runsaasti luppoaikaa. Söimme hyvin ja saunoimme.

Sitten bardittiin niinkin hurjasti, että istuskelimme mökissä takkatulta tuijotellen ja poristen.

Osa nukahti suloisesti ja me muut jaoimme yhden oluen ja siiderin.

Keikan jälkeen piipahdimme salin puolella kuuntelemassa paikan DJ:tä, joka oli kaikista miljoonista kuulemistani DJ:stä ihan kaikkein paskin. Ensinnäkään se ei meinannut huomata, kun bändi alotti. Toisaalta se ei jaksanut odottaa, että bändi poistuu lavalta, ennen kuin vetäisee sen kannamstailin.

Tämä innokkuus oli sitäkin hämmentävämpää, kun loppuillan biisit tulivat ihan randomilla, piittaamattomasti ja puun takaa. Aina kun ihmiset innostuivat tanssimaan, niin vedettiin matto alta ihan tyyten toisen genren musalla. Esim. deephousesta armiin ja dannyyn.

Lauantaina Vaasaan. Vaasa ei petä! Ihan mahtavaa jässikkää taas vastassa. Kaikki toiveet täytettiin jo ennen toivomisia. Jengi oli jouhevaa ja homma pelasi kaikin puolin. Soittajille kokolihaa!

Keikka oli vahva ja ihmiset messissä.

Tämän jälkeen hotellin baariin tuttujen jatsimiesten kera jauhamaan hetkeksi sitä itteään.

Keskiviikko, Tampereen pakkahuone ja sitämyöden kotikenttäetu. Varmaa voittoahan tuo muuten merkkaisi, mutta kun sitä sitkeänsorttista flunssa-nimistä vaivaa pukkaa.

Päivällä oli vielä sen verran kuumetta, että piti houria tuuraajan pestaamista, mutta eihän sitä yksityisyrittäjällä ole varaa sairastaa.

Pääasia oli kuitennii, ettei olo ollut liian tukkoisa, joten äänihommat luonnistuivat. Ja keikkahan oli lopulta melkolailla mainio ja olokin keveni parilla totilla.

Torjantain pyhitin lepopäiväksi ja sitämyöten liikahdin sohvalta ainoastaan tehdäkseni isänmaallisuutta huokuvia tacoja. Muuten pelasin talvisodan hengessä 

COD:ia ja katselin kättelyä vaimo kainalossa.

Ja kas, niin koitti perjantai. Keikkaahan se pukkasi välittömästi ja kaupungin kuumimpana menomestana oli Hämeenlinnan Sirkus. Hämärästi muistelin, että täällähän ollaan oltu ennenkin.

Sisällä tuli äärimmäinen fläsbäkki: Niin tämähän oli tämä paikka joka on puitteiltaan mainio, mutta teknisesti  jämähtänyt tiiviisti yhekskeetluvun alkuun. Siis meinaan, ettei mitään ole vissiin uusittu sitten ko. vuosilukeman. Tekniikkaa hoitavat soundipallerot tuntuivat olevan harvinaisen elämäänsä kyllästyneitä ja herranen aika- kuinka hitaita. Monitorien viritystä tehdään hokemalla: "Vittu, vittu, vittu ku vituttaa, vittu..." Huoh… 

No sen voin kuitenkin mainita, että se ei ole niin hauska juttu kuin voisi kuvitella, että kun miksaaja poistuu sekunniksi tiskin ääreltä peremmälle, tsekkaamaan miltä se ääni kuulostaa sinne edemmäs, niin käydään nappaamassa pariin kanavaan botneleikkurit päälle ja availlaan vähän vekkulisti kaikulähtöjä ja katsotaan, että huomaakohan se.

Kyllä minä huomaan. Noh, se oli vaihteeksi yksi elämäni keikoista.

Seuraavana päivänä aika oli aikainen ja paikkakunta Kervå. Keravasali on muuten mahti! Henkilökunta ihanata ja ripeää. Kamat ja itse paikka on suomen konserttisalien kermaa! Erinomainen soundi joka penkille, siis noin niinkuin konserttisalissavahvistetullapoppibändillä-skaalalla. Ainoa miina oli jammun seiskatiski digilinjoilla, johon ei päässytkään sitten väliin omien kanavalohkojen kanssa. Ei ainakaan meikäläisten tietotaidolla. Vauvat ja vaarit diggailivat ja mikä hämmentävintä, yksikään ihminen ei lähtenyt kesken poikkee. Aina lähtee muutama konserttisalivedoissa. Ihan sama, mikä bändi.

Lisämukavuusbonarina löysimme takahuoneesta pierutyynyjä. Ah sitä riemua! Arvatkaapa vain panimmeko yhden rumpupenkille? PANIMME!!! ahhaahhhhaa…hahaaaa….ahahhhhha!

Hah...

Kamat ...hehehe.... ripeästi bussidösään ja Turkkuseen. Klubilla apukädet auttoivat sälät yläkertaan ja tsekkiä poikimaan. Ihme sähköhäiriöitä on tullut sinnennii. Panorointinumiskat paukkuivat huolella, joten ne piti vääntää haluamakseen ja jättää siihen. Ja esim. fonin konkkamikki antoi linjoihin 12kHz:n piikitystä. Ihan sama, mikä piuha ja linja jne. niin siellä oli ja pysyi. Eikä ollut siis kiinni mikistä, vaan kummituksesta sähköpäässä. Ei ollut käyttistä se signaali.

Noh pajavasara a.k.a sm58 on aina hyvä, eikä sirise.

Tämän viikon mulla on muuten ollut komppiskitassa kokeeksi ribboni. Samanlainen kiinanihme, kuin overinakin. Ja musta tuntuu, että se on aika hyvä! Vielä pitää testata kunnolla Senkun 421:n. Mutta jompsis kumpsis se asettuu. Ei näet tarvi kompin pureutua niin nägällä. Parempi kun mulahtaa siihen rytmipoljentoon.

Turku oli muuten jälleen kerran ihan liekeissä ja kaik´ toimi lopultakin erinomaisesti.

Melkolailla nopsaan roudauksen jälkeen hotlaan paapimaan, kun iso väsy yllätti ja aamulla junaan ja Tampesteriin. Siellä odotti kuumehoureinen vaimo. Niin että nyt meitä on täällä kaksi.