Keikoilla, poissa keittiöstä

Joten tässä taas sitä ihteään.

Suomen poikittaisliikenne on hyvin pitkälti perseestä. Toiset epäilee tämän johtuvan tuhansista järvistämme. Toiset maanpuolustuksellisista syistä. Torstaina oli keikka Kajaanissa joten luonnollisesti ajattelin junailla itseni joko perille asti, tai sitten yhyttäväni keikkabussin esim. kuopion tienoilla tms. Vaan kun ei. junia menee melkolailla vääriin aikoihin ja vaihtoja on useita. Perille jos olisin halunnut kerralla ja vielä oikeaan aikaan, olisi matkaan mennyt yksi työpäivä, kaksi junanvaihtoa, yksi bussikyyti ja seitsemisen kymppiä rahaa. Eli meniin suosiolla aamusta Helsinkiin ja hyppäsin keikkibussiin kiasmalta.

Kajaanissa keikkailu on äärimmäisen harvinaista, joten odotin mielenkiinnolla tulevaa.
Ja jännäähän siellä toki piisasikin! Balls oli keikkapaikka. Ihan mukavan oloinen pikku soittojuottola, jonka alakerrassa oli bilispaikka ja henksu eri leppoisaa. Mutta se tekniikka... Periaatteessa kama oli laadukasta. Turbosoundia, isoa Mackieta jne. Mutta kun avasin masterin kuulostellakseni soundia, tulikin ääni ulos ykkösmonitorista. Pe-lot-ta-vaa! Hirvee tutkiminen, piuhojen perässä konttaaminen, että selviäisi mikä menee mihinkin ja huh huh. No ennen kuin tunti oli kulunut, sain viimein äänen ulos PA:sta. Paitsi että ei. Siellä oli elementtejä vastakkaisvaiheessa, subeja kytkemättä, eri elementtiryhmien gainit vinksallaan ja. ja. ja. Homma oli niin absurdia, etten älynnyt edes kilahtaa. Lehmän hermoin kävin systeemin läpi atomitasolla ja sain kaiken lopulta sellaiseen kuosiin, että pysyi vetään. Mitä nyt piti kompensoida mixerin masterista toiselle puolelle +15dB, kun soundi oli edelleen ihan kenossa, eikä siitä Alto:n (!!!) prossusta ottanut hullukaan selvää ilman manuskaa ja sillä kiireellä. Niistä kolmesta aktiivimonitorista mä en edes ala. Huh!!!
Vaikka kamalistaus näyttää asialliselta paperilla, se ei vältsyy ole koko totuus. Paikassa pitää olla henkilö, joka on kamoista vastuussa ja tietää sekä tuntee järjestelmän. Tekis mieli lähettää laskua perään: Järjestelmän asennus, huolto ja konsultointi 400€/tunti + alv.
Itse keikassahan ei ollut mitään vikaa. Mainota esiintymistä mainiolle porukalle. Kajaanilaiset oli innokasta ja jotennii hyväkäytöksistä sakkia. Tietty päiväkin oli torstai, niin ei ehkä tuo mökäöljykään virrannut ihan niinkuin monesti.

Perjantaina oli vuorossa henkilökohtainen helvettini, eli Ruka ja piste. Ei se nyt ihan Dantemainen kokemus ole, mutta jotenkin en ole oikein kotonani tuossa monomekkalassa, jossa on ahdasta ja jengi niin syvästi sekaisin, ettei osata mennä ovesta läpi vaan yritetään seinästä. I kid not! Myös logistisesti paikka on paha: Joko roudataan todella ahtaita ja pitkiä käytäviä pitkin jotta päädytään henkilöhissiin, joka on myös asiakas sekä henksukäytössä ja sitä myöten jatkuvasti varattu. Tai sitten edessä on miljoona porrasta ja tuhat skimbaajaa pääovella, eikä ikinä pospäin roudatessa apukäsiä, vaikka olis mikä. Niin ja takahuone on käytännössä parvi tanssilattian vieressä, jossa ei pääse meteliä pakoon hetkeksikään. Lisäksi mikseri on aina niin syrjässä, ettei PA:sta kuule midis. Noh, nillin nillin. Keikka meni silti ihan täydestä. Bonarina tekniikasta vastasi lapin "akun tehdas" eli Event Works. Eli siinä suhteessa homma oli bueno!

Seuraavana päivänä ei ollut kiire, koskapa siirtymä oli lyhyehkö; Ouluun kuudeksi. Matkalla oli poroja kosolti. Hitto miten tyhmiä otuksia ovat! Ryhmä kävelee nätisti tien laidassa, kunnes vastaan tulee 14 tonnia sinistä metallia ja just sillä hetkellä onkin ihan pakko päästä tien toiselle puolelle. Se yks albiino a.k.a. lapin noita oli kyllä hieno!

Oulussa homman nimi oli humpparavintola Tähti. Puitteet on kunnossa: Lava iso ja entinen elokuvateatteri soi kohtalaisesti, jopa mainiosti. Porukkaa piisasi ja keikka oli taas kerran timangi. Keikan jälkeen avautui monttu: DJ lyö tiskiin Robinia ja Nikke T:tä. Ihmiset poistuvat välittömästi. Pienellä linjan selkeyttämisellä mestasta saisi helposti yhden suomen parhaimmista keikkapaikoista. Nyt hommasta jäi todella outo kuva. Sitäkin ihmettelin, että jos paikassa on jatkuvasti laadukasta livemusaa ja puiteet muuten hienot, niin miksei paikalla ole minkään näköistä omaa äänitekniikkaa???
Arvatkaa vaan mentiinkö piipahtaen Neverissä?

Ja sitten Kuopijoon. Ei ole eka kerta, kun olemme vetäneet Henkassa tuvan täyteen sunnuntaina.
Sisään roudaus ja tsekki meni heittämällä ja ripiripi-tahtiin, jotta ehdimme vielä ennen aikaista keikkaa naattimaan muikkubaarin tarjonnasta. Jukeboksi paukkaamaan ja vedenelävää huuleen. Tsaijai!
Keikka lähti ehkä aavistuksen vaisusti käyntiin, näin neljännen päivän rasituksineen. Mutta elähän mittään, loppua kohden löytyi kummasti vaihteita ja setissä kuultiin vuoden parhaat spontaanit jamittelutkin!!! Kanalle jos annetaan rako, niin sehän iskee siihen kiinni kuin hai surffaripoikaan.
Niin ja mitä minä aiemmassa postauksessa höpötin, että setti on nykyään mukavan pitkä neljinetoista biiseineen? Oikea lukema on 19 kpl. Että pitäis riittää!