Kesä on selvästikin parasta aikaa nauttia kesästä!
On nimittäin piisannut lämpöistäkin. Toisinaan on ollut ihan vallan kuuma!
Kultasormi oli kättäni aikansa pyöriteltyään sitä mieltä, että olen onnistunut tötimään yhden jänteen olkapäässä melko huonoon kuntoon, mutta poikki se ei ole. Muljuutusta, sähköä ja neuloja se sille aikansa tarjoili ja heti oli hieman parempi. Loppu menee ajan kanssa. Ennusteensa oli kuukaudesta pariin.
Mun ennusteen mukaan sen täytyy olla kunnossa kuun lopussa, jolloin påminnessa on taas vuotuiset mutkajamit.
Noinniinkuin muutoin olen parvekkeella löhöillen lukenut tukka putkella Fred Vargasin tuotantoa. Erittäin koukuttavaa ja kaunista tekstiä!
Sittennii ollaan taas yllättäen oltu tien päällä. Ensin pyyhällettiin Joensuuhun Kimmelin alakertaan.
Hassua oli olla pitkästä aikaa vähän pienemmässä mestassa, joka kärsi vieläpä yleisökadosta.
Odottaessani lavakytkentöjä valmiiksi, kävin pihalla röökillä, niin kukapa se sieltä tuleekaan vastaan, jollei itse Mix Master Luttura! Eipä ollakaan törmätty eri pitkään aikaan. No nyt törmättiin ja aamuun astihan siinä meni. Välillä oli se keikka ja muuten sitten saunaa ja virvokkeita, jotka muuttuivat jossain vaiheessa väsykkeiksi.
Keikan aikana oli reflekseistä apua, kun olin mikserin toisessa päädyssä säätämässä jotain nappulan asentoa, niin syrjäsilmä ilmoitti, että nyt ei hyvä heilu. Salamana liike vasemmalle ja saan viimetingassa räkistä kiinni, joka oli tulossa jo neljänkymmenenviiden asteen kulmassa kohti tonttia. Tietty mun etuasteräkki siellä päälimmäisenä. Olis loppunu keikka lyhyeen mikäli...
Ihmisten reaktio tapahtumaan oli hassu: Urpo kaatuu mun tontille, niin kerrankin kaikilla oli kiire pelastaa juomansa keissien päältä!
Seuraavan päivän siirtymä Utajärven untorockiin oli lyhykäinen, joten emme kiirehtineet.
Päätimme pysähtyä vasta kun löytäisimme anti-ABC:n ja sehän löytyi Valtimosta. Puukarin pysäkki oli ihan mahtava kokemus. Kystä tuli kyllä ja kaikki toiveet täyttyivät moninkertaisesti. Miljöö oli aivan mahtava ja isäntä, sekä emäntä erinomaisen mukavaa sakkia!
Olisi tehny mieli jäädä sinne viikoksi, mutta ei auttanut. Vihdoin matka jatkui ja perillä odotti jäähalli. Hämmentävä oli se: Varmaan maailman ainoa jäähalli, joka soundaa hyvältä! Laskettu katto ja seinät maskattu moltonilla. Mainio keikka, vaikka jouduinkin puikottelemaan jammun digillä.
Yöksi nopeahko siirtymä Ouluun, jossa oltiin sen verran hyvissä ajoin, että ehti vielä Nevariin moikkaamaan tuttuja. Sitä ennen piti tosin pyytää vaihtamaan huoneet muutamaa kerrosta ylemmäs, kun se alakerran karaoke ei kiinnosta siinä nukkumaanmenovaiheessa sitten yhtään.
Aamulla väsytti. Päivälläkin väsytti, mutta ei auttanut. Provinssin päälava kutsui. Akun tehdas on muuten ihana. Aina kun heikäläiset ovat vastassa, niin voi hyvillä mielin olla ja lillua omissa hommissaan, kun tietää että kaikki toimii takuuvarmasti. Ainoa miinus oli se, että piti vetää Digicolla. Siinä vieressä olis ollu midaksen analogia, mutta Slayerin sepät olivat kieltäneet muita koskemasta siihen. Kai ne olivat sitten niin epävarmoja omasta osaamisestaan, että varautuivat tulemaan kolme bändiä aiemmin katsomaan, miten se toimii tms? Jotain jenkkirokua siinä kävi pyörimässä keikan aikoina. Käytöstapoja heillä ei kyllä ollut. On ihan kansainvälisesti ollut tapana, että kollegat ainakin nyökkäävät tuttavallisesti tullessaan samoille tonteille.
Kultasormi oli kättäni aikansa pyöriteltyään sitä mieltä, että olen onnistunut tötimään yhden jänteen olkapäässä melko huonoon kuntoon, mutta poikki se ei ole. Muljuutusta, sähköä ja neuloja se sille aikansa tarjoili ja heti oli hieman parempi. Loppu menee ajan kanssa. Ennusteensa oli kuukaudesta pariin.
Mun ennusteen mukaan sen täytyy olla kunnossa kuun lopussa, jolloin påminnessa on taas vuotuiset mutkajamit.
Noinniinkuin muutoin olen parvekkeella löhöillen lukenut tukka putkella Fred Vargasin tuotantoa. Erittäin koukuttavaa ja kaunista tekstiä!
Sittennii ollaan taas yllättäen oltu tien päällä. Ensin pyyhällettiin Joensuuhun Kimmelin alakertaan.
Hassua oli olla pitkästä aikaa vähän pienemmässä mestassa, joka kärsi vieläpä yleisökadosta.
Odottaessani lavakytkentöjä valmiiksi, kävin pihalla röökillä, niin kukapa se sieltä tuleekaan vastaan, jollei itse Mix Master Luttura! Eipä ollakaan törmätty eri pitkään aikaan. No nyt törmättiin ja aamuun astihan siinä meni. Välillä oli se keikka ja muuten sitten saunaa ja virvokkeita, jotka muuttuivat jossain vaiheessa väsykkeiksi.
Keikan aikana oli reflekseistä apua, kun olin mikserin toisessa päädyssä säätämässä jotain nappulan asentoa, niin syrjäsilmä ilmoitti, että nyt ei hyvä heilu. Salamana liike vasemmalle ja saan viimetingassa räkistä kiinni, joka oli tulossa jo neljänkymmenenviiden asteen kulmassa kohti tonttia. Tietty mun etuasteräkki siellä päälimmäisenä. Olis loppunu keikka lyhyeen mikäli...
Ihmisten reaktio tapahtumaan oli hassu: Urpo kaatuu mun tontille, niin kerrankin kaikilla oli kiire pelastaa juomansa keissien päältä!
Seuraavan päivän siirtymä Utajärven untorockiin oli lyhykäinen, joten emme kiirehtineet.
Päätimme pysähtyä vasta kun löytäisimme anti-ABC:n ja sehän löytyi Valtimosta. Puukarin pysäkki oli ihan mahtava kokemus. Kystä tuli kyllä ja kaikki toiveet täyttyivät moninkertaisesti. Miljöö oli aivan mahtava ja isäntä, sekä emäntä erinomaisen mukavaa sakkia!
Olisi tehny mieli jäädä sinne viikoksi, mutta ei auttanut. Vihdoin matka jatkui ja perillä odotti jäähalli. Hämmentävä oli se: Varmaan maailman ainoa jäähalli, joka soundaa hyvältä! Laskettu katto ja seinät maskattu moltonilla. Mainio keikka, vaikka jouduinkin puikottelemaan jammun digillä.
Yöksi nopeahko siirtymä Ouluun, jossa oltiin sen verran hyvissä ajoin, että ehti vielä Nevariin moikkaamaan tuttuja. Sitä ennen piti tosin pyytää vaihtamaan huoneet muutamaa kerrosta ylemmäs, kun se alakerran karaoke ei kiinnosta siinä nukkumaanmenovaiheessa sitten yhtään.
Aamulla väsytti. Päivälläkin väsytti, mutta ei auttanut. Provinssin päälava kutsui. Akun tehdas on muuten ihana. Aina kun heikäläiset ovat vastassa, niin voi hyvillä mielin olla ja lillua omissa hommissaan, kun tietää että kaikki toimii takuuvarmasti. Ainoa miinus oli se, että piti vetää Digicolla. Siinä vieressä olis ollu midaksen analogia, mutta Slayerin sepät olivat kieltäneet muita koskemasta siihen. Kai ne olivat sitten niin epävarmoja omasta osaamisestaan, että varautuivat tulemaan kolme bändiä aiemmin katsomaan, miten se toimii tms? Jotain jenkkirokua siinä kävi pyörimässä keikan aikoina. Käytöstapoja heillä ei kyllä ollut. On ihan kansainvälisesti ollut tapana, että kollegat ainakin nyökkäävät tuttavallisesti tullessaan samoille tonteille.
Tämä viikko on mennyt pikkusysterin kanssa leikkiessä. Hän päätti tulla kyläilemään tänne meille Tampesteriin ja mehän ollaan käveleskelty kameroinemme ympäri ämpäriä, kierrelty kirppiksillä ja syöty hyvin.
Kommentit
Lähetä kommentti