Hämmentävä reissu, mutta tulipa tehtyä sekin!
Olipa taas perusteellisen vekkulia ja hämmentävää keikkareissua. Kutsu kävi lähtä TV-Off:in kanssa lämmittelemään 30 Seconds to marsia Latviaan, Liettuaan ja Valkovenäjälle.
Pari seikkaa soti lähtemistäni vastaan, joista toinen oli luonteeltaan henkilökohtainen ja toinen yhteiskunnallinen.
Oli nimittäin maanantai iltana vähän ankeaa heittää vaimo, kissa ja muuttokuorma Tampereelle, nukkua viiden tunnin yöunet ja lähtä aikaisin köröttelemään takas stadiin, missä auto omistajalleen ja hopi Tallinnan lauttaan.
Toinen ankea asia oli Lukaschenko niminen diktaattori. Toisaalta ei liene mun asiani evätä kansalta tuotakin ilonpilkahdusta.
Vaimo jokatapauksessa potki evästäen: "Tuot sitten pesukonerahat mukanas" Valkovenäläinen pesukone ei siis kelvannut. AEG piti oleman.
( Joka muuten löytyi eilen kadun toiselta puolelta sijaitsevasta kodinkonekaupasta. Nokkakärryt lainaan ja 80m hissiin.)
Oli hommat aika isollaan. Heti latviassa oli vastassa melko kookas jäähalli. Jotain kymmenisentuhatta ihmistä ja mainio pore. Sen toisen bändin tekniikka oli aika massiivista ja henkilökuntansa mitä mukavointa ryhmää. Tultiin heti juttuun. Tekniikan jampat diggas, kun meillä oli setuppi jätkätty niin, että monitorointikin meni oman räkin kautta. 9 kanavaa, joista 8 lähti Suoraan räkistä. Eka ääntentarkistelu jäi 12minuttiin, kun tuli komento että nyt pitää lopettaa, kun poket ei kykene enää pitämään jengiä ulkopuolella. No siinä samassa sellaisen autotallioven tyyppinen nosto-ovi jo repeileekin liitoksistaa ja meno äityy ihan zombieleffaksi. Ensin läpi tunkeutuu käsiä, sitten jalkoja ja kohta kauhea lauma teinityttöjä vyöryykin koskena kohti lavanedustaa. Paine käy pian liian suureksi ja etumaiset kaatuvat jalkoihin. Eli katastrofin ainekset ilmassa vahvasti! Järjestysmiehet saava massaallaan hillittyä purkautuvaa ihmisjoukkoa, mutta alla kiljuvat tytöt ovat jumissa. No mehän hyökättiin päämiksaajan kanssa sekaan ja ruvettiin miehissä repimään alimmaisia tyttölapsia esiin. Olivat muuten tiukassa. Mutta ei auttanut, oli pakko jaksaa ettei tule ruumiita. Eikä tullut. Mutta hermosavuilla vapisi kädet adrenaliinin jäljiltä aikamoisella amplitudilla. Melko paskasti järkätty sisääntulo. 10 000 hysteeristä teiniä vajaan 4m oviaukon läpi. Jees jees.
Olettekos muuten kuulleet lähiaikoina hyvää Latvialaista listapoppista? Ai ette. No siihen kuulkaas löytyy ihan syykin. Pyörin pari tuntia pääkaupunkinsa ytimessä, enkä löytänyt yhden yhtä musiikkilaitteita myyvää liikettä. Pitäkööt oktavan mikkinsä, mitkä olisin ostanut, jos olisin edullisesti saanut.
Lietuassa oli sisääntulo järkätty huomattavasti paremmin ja kulkuaukkoja oli varattu kokonaista neljä. Eikä niitäkään avattu yhtä aikaa. Olin laiskalla tuulella ja painuin heti keikan jälkeen hotellille räpättämään vaimon kanssa googlen videopuheluitten kautta. On meinaan pikkaisen halvempaa ja rattoisampaa, kuin höpöttää käläkättimessä kaukopuheluita. Ja tämä koski varsinkin Valkovenäjää. Soitetut puhelut 2.60€/min. Vastaan otto vähän alle kaks ja tekstarit jotain 30senttiä kappale. Tiedonkulku on näennäisen vapaata, mutta ilmaista se ei oo.
Maahan piti muuten lähtä aamulla hyvissä ajoin, kun tullimuodollisuuksissa mennee kuulopuheiden mukaan 2-6 tuntia. Noh menomatka meni aika iisisti. Aikaa ei mennyt kuin 2.5h. Kukaan ei puhunut rajalla sanaakaan ymmärrettävää kieltä, muttei meidän tarvinnut siitä huolimaatta ravata lippuinemme ja lappuinemme kuin kahdeksalla eri luukulla. Yhdellä luukulla setä hätisti vihaisesti toiselle, mutisten jotain "bisi bisi" tms. Kiirettä pukkasi näemmä; Ukko piti kättään hiirellä ja tuijotti kiinteästi windowsin työpöytäkuvaa.
Minskiin saapuminen oli melko hämmentävä kokemus. Kartoista ei ollut mitään hyötyä ja GPS:kin näytti vain päätiet. Eli kiintopisteet oli vähän hukassa. Keikkamestan ja hotellin osoitteet oli kirjoitettu meille länsimaalaisittain ja seinissä luki vänäläistä kiemuraa. Eikä sekään auttanut että osattiin koodata kirjaimet, kun itse kirjoitusasut ja nimetkin vaihtelivat. Noh, sittenpäs joku neropatti hoksas, että lähetetään osoitteet tekstarilla kaverille suomeen, joka kaivaa gmapsista leveys ja pituuspiirit, jotka syötetään GPS:ään. Toimii!!!
Itse Minsk oli mahtipontisen pompöösisti rakennettu kaupunki. Ensin on identtistä kerrostalokompleksia silmänkantamattomiin. Keskusta taas on niin pylvästä ja krumeluuria ja ikuista tulta ja voimahahmopatsaita nyrkit pystyssä ja fallos-symbolia ja vallan temppeliä siihen pisteeseen, ettei mikään enää näytä miltään.
Keikkapaikka oli paikallinen jumppasali, eli atletiuden temppeli. Järjestyksenvalvojat näyttivät siltä, ettei niitten kans kannata alkaa... Eikä kukaan alkanutkaan. Sievästi olivat, mitä nyt biisien välissä huusivat ja hakkasivat käsiään yhteen. Keikan jälkeen taas pian nukkumaan. Lähtö oli nimittäin kaavailtu jo aamukuudeksi, jotta jää vähän pelivaraa tullissa. Ilta ysiltä oli määrä olla Tallinnassa lautalla, mi veisi takaisin itämeren valkeaan helmeen. Autojono tullissa ei ollut suurensuuri, eikä edes pitkänpitkä. Siis henkilöautojono. Rekkajono oli useamman kilometrin, mutta sitähän emme laske. Muuten siis hyvä, paitsi että se ei juurikaan liikkunut. Meillä meni sitten rajamuodollisuuksissa seitsemän (7) tuntia!!!
Sitämyöten oli homma hävitty, joten köröttelimme iisisti ja kävimme Vilnassa syömässä hyvin. Sinä pänä tuli sitten istuttua econolinessa tuommoiset yhdeksäntoista tuntia. Ennätys, jonka en soisi rikkoontuvan ihan heti.
Mutta eniveis, reissu oli hämmentävyydessään ihan väärti. Tuli kolmella keikalla viihdytettyä aika lauma porukkaa kerralla ja vastaanotto oli ylitsepursuavaa. Oli myös mielenkiintoista kattella vierestä, miten tuommoinen vähän isompi musiikkiorganisaatio toimii, kuin rasvattu kellokoneisto. Ihan loistoryhmää, uusia tuttavuuksia ja muutennii erikoisen erinomaista hommaa. Ja se Digidesignin venue on oikeesti tommosiin hommiin ihan perhanan hyvä tiski. Analogidelayt ja focusriten kanavalohkot jäi tällä reissulla hotellihuoneeseen tyyten. Herra 30stm löi PA:n aina tiukkaan kuntoon, eli hain vain oikean failin ja katsoin että kanavat tulee läpi. Pientä hienosäätöä laulusoundiin / botneen ja kas, tsekki kesti joka päivä sen ´bout 10 min. Siis roudauksineen. Me likes.
Niin ja Heil soundin vokaalimikki toimitti niin loistavan laulusoundin, että se pitää ottaa tulevaisuudessa tarkemman tarkastelun alle.
Pari seikkaa soti lähtemistäni vastaan, joista toinen oli luonteeltaan henkilökohtainen ja toinen yhteiskunnallinen.
Oli nimittäin maanantai iltana vähän ankeaa heittää vaimo, kissa ja muuttokuorma Tampereelle, nukkua viiden tunnin yöunet ja lähtä aikaisin köröttelemään takas stadiin, missä auto omistajalleen ja hopi Tallinnan lauttaan.
Toinen ankea asia oli Lukaschenko niminen diktaattori. Toisaalta ei liene mun asiani evätä kansalta tuotakin ilonpilkahdusta.
Vaimo jokatapauksessa potki evästäen: "Tuot sitten pesukonerahat mukanas" Valkovenäläinen pesukone ei siis kelvannut. AEG piti oleman.
( Joka muuten löytyi eilen kadun toiselta puolelta sijaitsevasta kodinkonekaupasta. Nokkakärryt lainaan ja 80m hissiin.)
Oli hommat aika isollaan. Heti latviassa oli vastassa melko kookas jäähalli. Jotain kymmenisentuhatta ihmistä ja mainio pore. Sen toisen bändin tekniikka oli aika massiivista ja henkilökuntansa mitä mukavointa ryhmää. Tultiin heti juttuun. Tekniikan jampat diggas, kun meillä oli setuppi jätkätty niin, että monitorointikin meni oman räkin kautta. 9 kanavaa, joista 8 lähti Suoraan räkistä. Eka ääntentarkistelu jäi 12minuttiin, kun tuli komento että nyt pitää lopettaa, kun poket ei kykene enää pitämään jengiä ulkopuolella. No siinä samassa sellaisen autotallioven tyyppinen nosto-ovi jo repeileekin liitoksistaa ja meno äityy ihan zombieleffaksi. Ensin läpi tunkeutuu käsiä, sitten jalkoja ja kohta kauhea lauma teinityttöjä vyöryykin koskena kohti lavanedustaa. Paine käy pian liian suureksi ja etumaiset kaatuvat jalkoihin. Eli katastrofin ainekset ilmassa vahvasti! Järjestysmiehet saava massaallaan hillittyä purkautuvaa ihmisjoukkoa, mutta alla kiljuvat tytöt ovat jumissa. No mehän hyökättiin päämiksaajan kanssa sekaan ja ruvettiin miehissä repimään alimmaisia tyttölapsia esiin. Olivat muuten tiukassa. Mutta ei auttanut, oli pakko jaksaa ettei tule ruumiita. Eikä tullut. Mutta hermosavuilla vapisi kädet adrenaliinin jäljiltä aikamoisella amplitudilla. Melko paskasti järkätty sisääntulo. 10 000 hysteeristä teiniä vajaan 4m oviaukon läpi. Jees jees.
Olettekos muuten kuulleet lähiaikoina hyvää Latvialaista listapoppista? Ai ette. No siihen kuulkaas löytyy ihan syykin. Pyörin pari tuntia pääkaupunkinsa ytimessä, enkä löytänyt yhden yhtä musiikkilaitteita myyvää liikettä. Pitäkööt oktavan mikkinsä, mitkä olisin ostanut, jos olisin edullisesti saanut.
Lietuassa oli sisääntulo järkätty huomattavasti paremmin ja kulkuaukkoja oli varattu kokonaista neljä. Eikä niitäkään avattu yhtä aikaa. Olin laiskalla tuulella ja painuin heti keikan jälkeen hotellille räpättämään vaimon kanssa googlen videopuheluitten kautta. On meinaan pikkaisen halvempaa ja rattoisampaa, kuin höpöttää käläkättimessä kaukopuheluita. Ja tämä koski varsinkin Valkovenäjää. Soitetut puhelut 2.60€/min. Vastaan otto vähän alle kaks ja tekstarit jotain 30senttiä kappale. Tiedonkulku on näennäisen vapaata, mutta ilmaista se ei oo.
Maahan piti muuten lähtä aamulla hyvissä ajoin, kun tullimuodollisuuksissa mennee kuulopuheiden mukaan 2-6 tuntia. Noh menomatka meni aika iisisti. Aikaa ei mennyt kuin 2.5h. Kukaan ei puhunut rajalla sanaakaan ymmärrettävää kieltä, muttei meidän tarvinnut siitä huolimaatta ravata lippuinemme ja lappuinemme kuin kahdeksalla eri luukulla. Yhdellä luukulla setä hätisti vihaisesti toiselle, mutisten jotain "bisi bisi" tms. Kiirettä pukkasi näemmä; Ukko piti kättään hiirellä ja tuijotti kiinteästi windowsin työpöytäkuvaa.
Minskiin saapuminen oli melko hämmentävä kokemus. Kartoista ei ollut mitään hyötyä ja GPS:kin näytti vain päätiet. Eli kiintopisteet oli vähän hukassa. Keikkamestan ja hotellin osoitteet oli kirjoitettu meille länsimaalaisittain ja seinissä luki vänäläistä kiemuraa. Eikä sekään auttanut että osattiin koodata kirjaimet, kun itse kirjoitusasut ja nimetkin vaihtelivat. Noh, sittenpäs joku neropatti hoksas, että lähetetään osoitteet tekstarilla kaverille suomeen, joka kaivaa gmapsista leveys ja pituuspiirit, jotka syötetään GPS:ään. Toimii!!!
Itse Minsk oli mahtipontisen pompöösisti rakennettu kaupunki. Ensin on identtistä kerrostalokompleksia silmänkantamattomiin. Keskusta taas on niin pylvästä ja krumeluuria ja ikuista tulta ja voimahahmopatsaita nyrkit pystyssä ja fallos-symbolia ja vallan temppeliä siihen pisteeseen, ettei mikään enää näytä miltään.
Keikkapaikka oli paikallinen jumppasali, eli atletiuden temppeli. Järjestyksenvalvojat näyttivät siltä, ettei niitten kans kannata alkaa... Eikä kukaan alkanutkaan. Sievästi olivat, mitä nyt biisien välissä huusivat ja hakkasivat käsiään yhteen. Keikan jälkeen taas pian nukkumaan. Lähtö oli nimittäin kaavailtu jo aamukuudeksi, jotta jää vähän pelivaraa tullissa. Ilta ysiltä oli määrä olla Tallinnassa lautalla, mi veisi takaisin itämeren valkeaan helmeen. Autojono tullissa ei ollut suurensuuri, eikä edes pitkänpitkä. Siis henkilöautojono. Rekkajono oli useamman kilometrin, mutta sitähän emme laske. Muuten siis hyvä, paitsi että se ei juurikaan liikkunut. Meillä meni sitten rajamuodollisuuksissa seitsemän (7) tuntia!!!
Sitämyöten oli homma hävitty, joten köröttelimme iisisti ja kävimme Vilnassa syömässä hyvin. Sinä pänä tuli sitten istuttua econolinessa tuommoiset yhdeksäntoista tuntia. Ennätys, jonka en soisi rikkoontuvan ihan heti.
Mutta eniveis, reissu oli hämmentävyydessään ihan väärti. Tuli kolmella keikalla viihdytettyä aika lauma porukkaa kerralla ja vastaanotto oli ylitsepursuavaa. Oli myös mielenkiintoista kattella vierestä, miten tuommoinen vähän isompi musiikkiorganisaatio toimii, kuin rasvattu kellokoneisto. Ihan loistoryhmää, uusia tuttavuuksia ja muutennii erikoisen erinomaista hommaa. Ja se Digidesignin venue on oikeesti tommosiin hommiin ihan perhanan hyvä tiski. Analogidelayt ja focusriten kanavalohkot jäi tällä reissulla hotellihuoneeseen tyyten. Herra 30stm löi PA:n aina tiukkaan kuntoon, eli hain vain oikean failin ja katsoin että kanavat tulee läpi. Pientä hienosäätöä laulusoundiin / botneen ja kas, tsekki kesti joka päivä sen ´bout 10 min. Siis roudauksineen. Me likes.
Niin ja Heil soundin vokaalimikki toimitti niin loistavan laulusoundin, että se pitää ottaa tulevaisuudessa tarkemman tarkastelun alle.
Kommentit
Lähetä kommentti