Klubbailua
Keikkaa pukkas suomen klubeilla. Vuoden ensimäistä vieläpä. Paimentamani orkesteri oli tällä kertaa maan mainio The Souls, joka lämppäs Güntin Peeriä mitä mallikkaimmin ja minä sen kun väänsin namiskuukkeleita rokkiasentoon.
Kerrankin oli tällaset kahden bändin iltamat harvinaisen kompromissitonta ja näppärää puuhaa, nimittäin kun lavalla on kaks rokkitrioa, joista meidän bändi nyt muutenkin menis epäortodoksisesti riviin siihen lavan eteen, niin ei tullut tälläkään kertaa ahdasta. Lisäksi kun Güntillä oli oma tiski ja muukin tekniikka, niin ei tarvinnu edes arpoa kanavien ja mikkien kanssa. Sekään ei haitannut että toisen bändin crewi oli harvinaisen asiallista ja lepposaa ukkoa.
Ja se taannoin hommaamani ribboni toimi näköjään rokkisetinkin overina ihan mahottoman hyvin.
Pellit raikaa ja setti jytäjää komiasti, muttei millään turhan kireästi. Ja kasikuvioisena se jätti hienosti huomioimatta sivuilla mäykkäävät kitara ja bassokamat. Joskus mä vielä tohdin testata tollasta basariin!
Kerrankin oli tällaset kahden bändin iltamat harvinaisen kompromissitonta ja näppärää puuhaa, nimittäin kun lavalla on kaks rokkitrioa, joista meidän bändi nyt muutenkin menis epäortodoksisesti riviin siihen lavan eteen, niin ei tullut tälläkään kertaa ahdasta. Lisäksi kun Güntillä oli oma tiski ja muukin tekniikka, niin ei tarvinnu edes arpoa kanavien ja mikkien kanssa. Sekään ei haitannut että toisen bändin crewi oli harvinaisen asiallista ja lepposaa ukkoa.
Ja se taannoin hommaamani ribboni toimi näköjään rokkisetinkin overina ihan mahottoman hyvin.
Pellit raikaa ja setti jytäjää komiasti, muttei millään turhan kireästi. Ja kasikuvioisena se jätti hienosti huomioimatta sivuilla mäykkäävät kitara ja bassokamat. Joskus mä vielä tohdin testata tollasta basariin!
Kommentit
Lähetä kommentti