Äänesosista

Kirjoitin rokkipoliisifoorumille aloittelevan miksailijan tarpeisiin hieman vinkkejä siihen, mistä pitäis lähtä liikkeelle musiikin ekvalisoinnissa. Tällasia mä olen ollut havaitsevinani, mitä äänen fundamentaaleihin tulee:

20-60 Hz Löytyy sub-bass, elikkä vapaasti suomennettuna "alta basson". Siellä on tarvittaessa se lahkeenlepatus ja voima. Nämä matalimmat taajuudet vievät myös eniten energiaa toistettaessa, joten niillä saa helposti miksauksen myös tukkoon ja kamat kyykkyyn, joten varovaisesti niitten kanssa. Itse nuorna miehenä ihmettelin erästä miksaustani, kun se vain soi ponnettomasti, vaikka mitä teki. Noh kiikutettuani sen isojen poikien studioon, selvisi että 40Hz oli jäänyt +16dB:n piikki, joka söi kaiken energian ja kyykytti kompurat yms.

Ja varovaisuudella mä meinaan, että kyllä botnee saa olla mutta pitää tietää miten sen saa soimaan. Eikä sitä kannata kaivaa kuin yhdestä, korkeintaan kahdesta soittimesta kerrallaan, tai tulee ahdasta.

80Hz Kieppeiltä löytyy lämpö ja se "hönkä" joka tuntuu rintalastassa.

250Hz Tienoilta saapi esim kitaroiden ja mieslaulajien "bodya"

350Hz Nurkilta saa kaivettua sitä komotusta ja "pahvilaatikkoa" (-yleensä pois.)

800Hz Paikkeilta löytyy sitä kuuluisaa "nägää"

1000Hz ja siitä aina neljän tontun paremmalle puolelle kun mennään, löydetään selkeyttä ja artikulaatiota. Tosin...

2500Hz ...ympäristössä vaanii monissa tilanteissa ne puukot, jotka käy riipimään korvaa. (mm. se marshall-soundi pahimmillaan)

8000Hz yli löytyy määreet: ilmava, raikas, sekä heleän pirskahteleva.

Ja vaikkei soitin tuntuisi juurikaan tuottavan ääniä yli tai alle sointialansa, ei niitä passaa silti mennä noin vain leikkelemään poikkee. Yhtälössä kun on mukana vielä niin kutsutut ylä ja alasävelsarjat. Mutta se olisi oman kirjoituksensa paikka. Google on ystävä.