Munnimuotoisttoimintaa

Taas on viikonloppu takana. Tällä kertaa reissu meni Asan ja jätkien kanssa.
Keikat tapahtuivat kohtalaisten siirtymien puitteissa, ensin Raumalla ja lauantaina Tampesterissa. Raumal oli joku nuorisohäppeninki ja odotettavissa oli oikein jäähallikeikka, mitä se toki olikin, paitsi että ryminä oli sijoitettu jäähallin käytävälle. Eli piti vetää pitkän betoniputken puolenvälin paikkeilta. Kirosin illan aikana pariinkin otteeseen, etten tullut ottaneeksi skedeä messiin (huhtikuussa!), meinaan että tuli rampattua mikserin ja lavan väliä aika taajaan, kun ei sinne perälle tahtonut edes nähdä mitään, saatika kuulla.
Sanotaanko näin, että keikan aikana ei käynyt mielessäkään availla kaikuja yhtään mihinkään. sitä de-reverberatorizeria odotellessa...
Illalla olin kiltti ja menin jo hyvissä aikaa huoneeseen lueskelemaan, mikä johti untenmaille jo siinä vaiheessa, kun monet muut vasta pääsivät yökerhofiiliksiin. Aamulla ei taaskaan harmittanut.

Tampereella oltiinkin seuraavana päivänä jo hyvissä ajoin, mikä tarkoitti laiskanpulskeaa roudausta ja levymessuilla haahuilua. Peve oli talossa, niin mikäs siinä voisi mättää.
Pitkähkö tsekki oli valmis jo viiden maissa, joten jäi kunnolla luppoaikaa ennen alkuiltaista juniorikeikkaa, joka sivumennen sanoen oli oikein mainio, vaikka jengiä olis mahtunut enemmänkin. Junnukeikoilla on muuten veikeetä kattoa teinixien reaktioita, kun Asa päättää vähän paasata. Ensin ne on vähän hämillään ja suupielet menee automaattisesti itsesuojelullisista syistä "haista vittu" -virneeseen, mutta kun ne maltaa kuunnella sen pointin, joka yleensä käsittelee sitä, miten heidän tulee olla kuuntelematta "isompiaan" ja opetella ajattelemaan itse ja miten frendien jeesaus voikin olla se hyvä asia, niin kyllä se pintakorea kyynisyys yleensä vaihtuu piakkoin ujoksi riemuksi.
Illan keikka oli sitten tietenkin paljon huuruisempi ja remuisampi, kun paikka pullisteli ääriään täynnä ravintola-annoksiaan nauttivia ihmisiä. Mulla oli melko helevetin mukavaa vetää, harvoin sitä on kerenny tekeen noin pitkiä tsekkejä ja lisäksi kenraaliharkat siihen päälle. Jengi tais tykätä. Ainakin meinas mennä kuulo biisien välillä, kun ne tuppasivat läpytellä raajojaan ja huutivatkin perkeleet niin kovin!

Ja taas läksin bäkkäriltä ensimmäisenä, oli nimittäin vaimo tullut moikkaan siskoaan kaupunkiin ja luonnollisesti tulivat klubillekin. Sillä töin oli sitten kiire, kun kerrankin pystyi roudaamaan hemaisevan hempukan takahuoneesta hotellin hetekalle.