Itsepuolustuslajiharrasteista

Mietin tuossa vakavissani vanhan harrasteen uudellenkäynnistämistä. Taannoinhan kävin tovin aikidossa, mikä oli oikein mukavaa ja sopivan liikunnallista puuhaa, jossa oppi koko ajan uutta. Se vain piti jättää silloisen työtilanteeni johdosta. Treenit osuivat aina keskiviikolle ja perjantaille, jolloin äänimiehellä on kummasti muutakin hommaa. Noh nyt kun duunini on muotoutunut epämuotoisemmaksi, eli joustavammaksi olisi periaatteessa aikaa elvyttää moinen itsepuolustuslajiharraste. Vaan sitten pohdin kamppailulajejua yleensä: Niissä kun tupataan varautumaan aina pahimpaan. "Tuo kun tulee tuolta puolelta ja tarttuu vasemmasta kädestä, niin muljutan itseni tänne ja tarraan häntä sieltä..." Ja näitä lukuisia sarjoja treenataan pääksytysten, niin aivothan prosessoi niitä nukkuessaankin.
Eli haluanko minä olla koko ajan valppaana ja varautuneena siihen, jos joku pirinisti sattuu hyökkäämään kimppuun ja tarttuu minua vasemmalla kädellä niskan takaa, jolloin itse pyörähdän...

Juu, ei. Katsellaan sitten, jos ja kun kohdalle sattuu.