Viikonlopahdus

Olipa kosolti lystiä perjantaina. Himalajan fishtikka oli mahdottoman hyvää, kuten myös Olavin synttäreitä viettänyt seurue. Tavastialla oli hellyyttävää, kun Haloo Helsinki!:n juniorit olivat keikan jälkeen ihan pähkinöinä. Sitä on jo muka niin konkari, ettei tavastialla esiintyminen, saatikka miksaaminen juurikaan hetkauta tavallista keikkaa enemmän, mutta onhan se nyt piruvieköön aina aika siistiä päästä vetään Suomen legendaarisimmassa rokkilassa, varsinkin ekoja keikkoja. Sydän sydän tuli ihan puun takaa. Kummallista vyörytystä. Välillä toimi ihan saatanan hyvin, mut oli niillä joukossa jotain puuduttaviakin junnauksia. Vähän kun tiivistää ja hiois settilistaa, niin lähtis taju! Kometakin soitti jotenkin niin välittömän setin, että tuli ihan vanhat ajat mieleen. Ei sillä, etteikö uudet aja toimis kans.

Lauantaina päätettiin sitten ottaa vaimon kanssa ihan iisillään. Kaupasta vähän juustoja ja punkkua. Oli niin kivaa, että siinä jutellessa ja kuherrellessa aukesi vahingossa myös shampanja, viski sekä votkuli. Vaimon kanssa on kyllä toisinaan niin kivaa lähettää lapasesta ja jutella aamuyöhön asti.

Jaa muta nyt pitää ryhtyä hommiin. Postimies toi läjän levyjä, joita pitäisi ruveta tekstimuotoisesti arvottamaan. Toi Hulkkosen uusin kiinnostaa kovasti.