Luxemburista iltaa

Ihme kaupunki. Todella kaunis ja täynnänsä toistaan mukavampia ihmisiä. Esimerkiksi eilen hortoillessamme arkkitehtoonisten ihmeitten seassa, vaimo tuumasi, että "Mulla on nenä ihan jäässä." Johon koiran ulkoiluttaja tuumasi selvällä suomenkielellä jotta
"Jaa Suomalaisia?" Huomenna hän lupasi kuskata meitä autollaan johonkin keskiaikaiseen linnaan ja sen sammoisiin siisteihin paikkoihin. Näppärää.
Hassua on myös se, että olo on aamusta iltaan sellainen laiskanpulskean raukea, että kokoajan on fiilis, että kello olis jotain ykstoista illalla. Tätä sitten ihmeteltiin vaimon kanssa, että mistäköhän moinen voisi johtua. Teoriamme mukaan asiaan vaikuttaa se, että molemmat kun olemme asuneet ikämme meren välittömässä läheisyydessä, niin se on tämä sisämaan ilmasto, joka raukaisee. Parempia teorioita otetaan vastaan.
Tänään olemme shopailleet ihan sikana. Täällä sattuu nimittäin olemaan pirun tyylikkäitä rytkyjä ja kunnon alennusmyynnit päällä. Hintataso on orkkiksena hieman Suomea halvempi, mutta kaikki alennysmyynnit ovat keskiarvoltaan ´bout 40% joten halvalla lähtee. Kahvi on hyvää ja Brasserie Colors on sen verran lysti paikka internetyhteyksineen, että oikeat kaffelaadut tulevat jo automaattisesti pöytään.
Täkäläisestä taustamusiikintoistosta voisi ottaa oppia Suomessakin. Kaikki paikat vaatekaupoista kaljakuppiloihin on varustettu helvetin laadukkailla kaiuttimilla. Ei vituta, vaikka luukuttaisivatkin vähän lujempaa.
Kamera on raskas, kun on tullut räpsittyä pirusti kuvia. Pitäis siirrellä niitä läpyttimellekin, niin vois uppailla katseltavaksenne.
Jaa, mutta olueni onkin lopussa. Garson!!!