Jojensuu, rok citi!

Takaisin kehissä! Köröteltiin perjantaina hissuksiin Joensuuhun, siine salaperäisille festareille, kun ei ollut ihmeempää kiirettä. Hassua kyllä, me oltiin perillä viimeisinä punaisella urheiluautollamme ja backlinepaku 80kmh lätkineen tietysti ekkana. Niin se kvattimekaniikka toimii. Tää salaperäinenfestari oli siinä 20km ennen Joensuuta maaseudun rauhassa. Talkin´bout maysemat! Siellä sijaitsi komia pihapiiri talleineen kaikkineen ja ihmiset, nuo paristasadasta koostuva lauma, olivat harvinaisen liikuttuneita tulostamme, tai sitten siitä kauheasta määrästä viinaa, mitä paikalla oli jo ehditty kittaamaan. Mestassa oli mm. kaikille ilmainen "Vittuilubaari" Josta laskettiin jallua kuppiin, kunnes sanoi hep ja verbaalista kyykytystä kyytipojaksi.
Illan keikan äänitekniikan tehtävät menivät mainiosti omalla painollaan: Paikalla oli laulukamat ja hinttarit ovat instrumentaalibändi, niin nakkasin sen laulumikin bassariin.
Alkuun kävin sitten delegoimasa musikantteja henk. koht. volyymeistän ja join kalijaa.
Paska keikka ku basisti oli niin kännissä, mut tunnelmaa se ei kyllä latistanut sitten yhtään. Ai niin, tundramatiksi soitti paremmin. Hyvä tunttarit!
Keikan jälkeen kuski tuumas ohimennessään, että "pitää siirtää paku, kun jengi hakkaa päätään sen kylkeen." Olin hetken ihmeissäni, kunnes seuraava sankari tuli navetan ylisille johtavaa jyrkähköä ramppia pää edellä alas ilman jarruja!
Illan päätti ilotulitus, jonka suorittivat humalaiset ihmiset. Kukaan ei kuitenkaan kuollut, vaikka naapurinisännän mettä kärsikin pieniä kosmeettisia vahinkoja.




Seuraavana aamuna etsimme porukan kokoon. Visualisti löytyi pitkien etsintöjen jälkeen heinäkasasta ja monitorimies etsi meidän kanssamme itseään, kunnes tuli kysyneeksi, ketä me etsimme.
Sirkuksemme suuntautui vihdoin Ilosaarirockin soundcheckiin, mutta sitä ennen meidän urheilullinen autoseurueemme poikkesi lähimmälle uimapaikalle jossa sain vihdoinkin heitettyä talviturkkini ja edellisvuotisen samalla.
Tekniikka toimi kolmoslavalla niinkuin pitikin ja tupa pullisteli ääriään myöten.
Loppu festareitten ajan, me loikoiltiinkin kolmoslavan takana puron äärellä, paskaa jauhaen ja alkomaholisten. Välillä piipahdettiin hankkimassa ähkyä vippiteltan patojen ääreltä. Bändejä tuli kateltua aika hissukseen. Pari biisiä kuunneltii PMMP:ltä joka nyt on vaan niin takuuvarmaa tavaraa. Hyvin vetivät ja hienolta soundasi. Lännenjukka oli toinen, joka ei vain voi pettää. Pari biisiä hältäkin. Eräs bändi jolta odotin paljon, oli US3.
Herrat olivat oikein mukavia ja tarjosivat meille mm. vettä bäkkärikopistaan, jotta saisimme festaritatuontimme. Ikävä kyllä miksaajansa oli umpikuuro pousailija, jota ei tuntunut yhtän haittaavan naurettava mikkien kierto tahi kahvaansa myöten korvaan uppoavan moran sulosoundi. Puoli biisiä oli maksimi heiltä.
HIMpulahan oli tietty vielä tsekattava. Aika hämmentävää katsoa kahtakymmentätuhatta ihmistä hiljentyneenä kuuntelemaan bändiä. Ei siinä muuta, mutta kun kaikki olivat hipihiljaa myös biisien välillä! Kaikki olivat ilmeisesti laillamme katsomassa bändiä, kun se on kerta pääesiintyjä, vaikkei paljon kiinnostaisikaan??!? Todella aavemmaista. Noh valoshow oli komeeta kateltavaa, jos jotain positiivista kaivetaan.

Koulumajoituksen pihalla hommattiin vielä porukalla ison kännin päälle iso känni ja väisteltiin joitain paikallisia: "missä bändissä te soitatte"-luokan pissiksiä. Bonarina ärsytin vaimoani raivohon intämällä, että frisbeenheittely olisi parasta viihdettä ja heti! Ei se uskonut. Ehkä sitten ensikerralla?
Ikinä ei ole puuro maistunut niin hyvälle kuin seuraavana aamuna!
Lisempää kuveja