valmis

Jalankulkuämpäri yhtyeen uusi levy: Koska olen hyvä rouva, on nyt masteroitu ja valmis. Kolme hurraata & eläkööt päälle. Saas nähdä ymmärtävätkö levy yhtiön edustajat visioitani.
Niin tai luulis ny. Kyseessä on kuitenkin Megamania, eikä mikään Sonywarneremibgm.
Oli tosi kivaa ja puhdistavaa tehdä ns. luomusoundia, mikä meinaa sitä, ettei kaiken tarvi tulla niin saatanan "in-your-face" ja ettei joka soundin tarvi olla elämää suurempaa.
Tehtiinpähän kerrankin levy, joka kuulostaa soittajiltaan, kaikkine virheineen päivineen.
Sellasta luomua tiättekste.
Bändiltä tuli masteroinnin jälkeen kysymys, että miks tää tulee niin paljon hiljempaa kuin muut levyt? No sehän johtui sellaisesta jo ammoin unohdetusta jutskasta kuin dynamiikka, jota vaadin herra masteroijan jättävän levylle rutkasti.
Ja tämähän meinaa sitä, että kun joku soittaa LUJAA ja laulajakin HUUTAA, niin sitten tulee lujaa, mutta jos hiiri piipittää ja vesi lorisee pattereissa hiljaa taustalla, niin sitä joutuu sitten oikein kuuntelemalla kuuntelemaan. Eli niinkuin elävässä elämässäkin.

Ottakaapa hyllystänne joku uudehko suuren levy-yhtiön artistin levy, sanotaan ny vaiks se Rasmus, tai vastaava. Eihän siinä oo hiljaisia kohtia kuin biisien välissä, kun sen dynamiikka on tapettu kokonaan. Tai Oasiksen mikä levy vaan. Ne tulee lujempaa kuin mikään, koska se materiaali on lytätty levylle niiiin lujaa, että koko materiaali on jo säröllä! Ja kaikki tämä vain siksi, että se tulis radiossa, joka lyttää vielä jo olematonta dynamiikkaa entisestään, lujempaa kuin edellinen biisi, jotta ihmiset ostais niitä levyjä enämpi.
Hyvänä esimerkkinä tämän suuntauksen kakkuudesta on Robbie Williamsin, intensive care levy, jota yritin aikoinani parhaani mukaan kuunnella menestyksettä. se oli niin tapissaan koko ajan, että paninpa ipodin kuinka hiljaiselle vain, niin korviin koski silti.Tuli ns. "rahat takas" olo. (Heikko levy muutenkin.)
Kelatkaa vaiks jos teille olis asennettu vesihana joka on joko kiinni tai täysillä.