Arjen anarkiaa
Se on kyllä kumma, miten helposti sitä saa osakseen ihmetystä ja paheksuntaa kanssaihmisiltään ihan vain ottamalla iisisti tai käyttäytymällä kummallisesti.
Esimerkiksi se, ettei kaupan jonossa änkeäkkään hihnalle sillä nanosekunnilla kun hihnalla vapautuu sentti, pari tilaa ja ala sullomaan siihen ostoksiaan, vaan antaa rauhassa kassaneidin kassastaa ja edellä olevalle tilaa ja aikaa maksaa ostoksensa. Sekös saa takana olevan takuuvarmasti suorittamaan normin mukaiset änkeämistoimenpiteet vähintäänkin kaksikertaa tehokkaammin kuin normaalisti. (puhumattakaan tuhinansa määrästä.)
Toinen merkillisyys kaupassa on nämä pulikat, joilla eristetään omat ostokset muista.
Sinänsä hyvä ja kätevä keksintö, mutta milloin tuli tavaksi hysterisoida niidenkin käyttöä?
Jos edellä olevan ostokset ovat loppusuoralla ja sinä panet sen suklaapatukkasi hihnalle ilman lakisääteistä pulikkaa, ei auta vaikka välissä olisi metrinkin tyhjää. Pulikka on oltava! Ajatelkaas nyt sellaistakin tilannetta, että kassaneiti kysyisi jotta "Tuliko tämä suklaapatukka vielä teille?" Ei herranjumala mikä nöyryytys. Ei tietenkään tullut!
Joskus kun on oikein tylsää, niin koittakaapa kävellä nopeasti, mutta heiluttaa käsiä hidastetusti ja toisinpäin.
Esimerkiksi se, ettei kaupan jonossa änkeäkkään hihnalle sillä nanosekunnilla kun hihnalla vapautuu sentti, pari tilaa ja ala sullomaan siihen ostoksiaan, vaan antaa rauhassa kassaneidin kassastaa ja edellä olevalle tilaa ja aikaa maksaa ostoksensa. Sekös saa takana olevan takuuvarmasti suorittamaan normin mukaiset änkeämistoimenpiteet vähintäänkin kaksikertaa tehokkaammin kuin normaalisti. (puhumattakaan tuhinansa määrästä.)
Toinen merkillisyys kaupassa on nämä pulikat, joilla eristetään omat ostokset muista.
Sinänsä hyvä ja kätevä keksintö, mutta milloin tuli tavaksi hysterisoida niidenkin käyttöä?
Jos edellä olevan ostokset ovat loppusuoralla ja sinä panet sen suklaapatukkasi hihnalle ilman lakisääteistä pulikkaa, ei auta vaikka välissä olisi metrinkin tyhjää. Pulikka on oltava! Ajatelkaas nyt sellaistakin tilannetta, että kassaneiti kysyisi jotta "Tuliko tämä suklaapatukka vielä teille?" Ei herranjumala mikä nöyryytys. Ei tietenkään tullut!
Joskus kun on oikein tylsää, niin koittakaapa kävellä nopeasti, mutta heiluttaa käsiä hidastetusti ja toisinpäin.
Tämä nyt alkaa vaikuttaa jo sen verran vakavasti otettavalta kulutusblogilta, että varmaan pakko laittaa kohta pysyvä linkki näihin sun tarinointeihisi :)
VastaaPoistaMutta joo, kaupassa on toimittava oikean koodiston mukaan: siis ei tuommoinen peli vetele! Vielä epäilyttävämmäksi tuon tekee, jos jonottaessasikin hymyilet tyytyväisenä ja olet kassahenkilölle tosi ystävällinen.
(Viime viikolla päästin edelleni asiakkaan, jolla oli kaksi ostosta ja minulla kori täynnä tavaraa, ja se taisi ihmetyttää: joskus saan yllättäviä kiltteyspuuskia).
Kokeilin tuota käsienheilutusta vastikään. Jos pukkaa masennusta, niin tässä on varma lääke.
VastaaPoistaJeah! Kohta kaduilla näkee arjen anarkisteja, joitten paidoissa on meikäläisen kuva Ché Guevara henkeen.
VastaaPoista(Ja tavikset luulee kekkosfaneiksi)
Sitähän mun piti vielä sanoa, että kun kassajono muodostuu niin pitkäksi, että se blokkaa kulkureitin, niin minäpä jätänkin metrin väliä seuraavaan, jotta poikittaisliikenne sujuu!
Tiedän. I´m bad!!!
Ai niin, piti vielä mainita tämä: http://www.hs.fi/viivijawagner/1135223056500
VastaaPoista:-)
Muah :D
VastaaPoistaJuba on asian ydimessä.