Siistiä sisäduunia.
Olenkohan minä tulossa vanhaksi, onko kiintiö tulossa täyteen, vaiko mikäköhän siinä on ettei sitä nykyään jaksa enää innostua keikkailusta ja säätämisestä samaan malliin kuin ennen.
Reissunpäällä kyllä on toisaalta monesti ihan lystiä, varsinkin kun pystyy itse valikoimaan
hyvin pitkälle, millaisten ihmisten kanssa sitä rundaa. Sitten kun vielä pääsee näkemään uusia paikkoja ja maita ja tutustuu uusin ihmisiin ja toisinaan (Ihan liian harvoin tosin) pääsee maistamaan ns. rokkitähden elämää, jolloin kaikki ruuat ja juomat tarjotaan, majoitukset on luksukset, lavat korskeita, taputusta satelee selkään ja kuski käytössä kun sitä tarvitsee, niin mitäs valittamista mulla pitäisi olla?
Noh, esim siitä vois hieman purnata, etten tunne yhtään ainoata... Hetkinen tunnenpas yhden!...
Noh, esim siitä vois hieman purnata, että lähes kaikki keikkailevat äänialalla toimivat yli 40v
ihmiset ovat eronneet ainakin kerran ja alkoholismi tuntuu olevan suuressa huudossa.
Siitäkin voisi napista, että kun sä matkustat ensin viis tuntia bussissa jonnekkin perä-hevonvittulaan keikalle, niin vastassa odottaa ala-arvoinen työympäristö, (lue rekanperä ja alimitoitetut kamat.) työpaikka ruokailu toimii site
n, että sulle lyödään kouraan yksi 1. kpl. ruokalippuja, joilla saa makkaraperunoita tahi kasvisvaihtoetona HK-sinistä. Hyvällä tsägällä lavan taakse on järjestetty korillinen lämmintä kaljaa, jonka joku paikallinen orkesteri juo teidän keikkanne aikana.
sekin on maininnan arvoinen pointsi, että kun perjantaina lähdetään töihin puoliltapäivin ja itse suoritus on puoliltaöin, niin nukuttuasi pahimmillaan koulumajoituksessa tahi random sohvalla, sun pitää uhrata vielä puolipäivää kotimatkaan ja monesti olet kuoleman väsynyt vielä seuraavana päivänäkin.
Vielä kun yhtälöön lisätään sellainen fakta, että Suomessa keikkapalkkiot ovat yleensä ihan naurettavan pieniä (ja myöhässä.) niin voitte mahdollisesti ymmärtää, mistä syistä allekirjoittanut päätyi talveksi kanneltalon äänimestariksi.
Kuukausipalkka, sisäduuni, hyvä posse, joustavat työajat ja toimiva tekniikka.
Ou jee!
PS. En minä keikkailusta siltikään luovu. Valikoin vain tarkemmin.
PPS. Onnea myös Mutelle tuottajan duunin johdosta!
Reissunpäällä kyllä on toisaalta monesti ihan lystiä, varsinkin kun pystyy itse valikoimaan
hyvin pitkälle, millaisten ihmisten kanssa sitä rundaa. Sitten kun vielä pääsee näkemään uusia paikkoja ja maita ja tutustuu uusin ihmisiin ja toisinaan (Ihan liian harvoin tosin) pääsee maistamaan ns. rokkitähden elämää, jolloin kaikki ruuat ja juomat tarjotaan, majoitukset on luksukset, lavat korskeita, taputusta satelee selkään ja kuski käytössä kun sitä tarvitsee, niin mitäs valittamista mulla pitäisi olla?
Noh, esim siitä vois hieman purnata, etten tunne yhtään ainoata... Hetkinen tunnenpas yhden!...
Noh, esim siitä vois hieman purnata, että lähes kaikki keikkailevat äänialalla toimivat yli 40v
ihmiset ovat eronneet ainakin kerran ja alkoholismi tuntuu olevan suuressa huudossa.
Siitäkin voisi napista, että kun sä matkustat ensin viis tuntia bussissa jonnekkin perä-hevonvittulaan keikalle, niin vastassa odottaa ala-arvoinen työympäristö, (lue rekanperä ja alimitoitetut kamat.) työpaikka ruokailu toimii site
n, että sulle lyödään kouraan yksi 1. kpl. ruokalippuja, joilla saa makkaraperunoita tahi kasvisvaihtoetona HK-sinistä. Hyvällä tsägällä lavan taakse on järjestetty korillinen lämmintä kaljaa, jonka joku paikallinen orkesteri juo teidän keikkanne aikana.sekin on maininnan arvoinen pointsi, että kun perjantaina lähdetään töihin puoliltapäivin ja itse suoritus on puoliltaöin, niin nukuttuasi pahimmillaan koulumajoituksessa tahi random sohvalla, sun pitää uhrata vielä puolipäivää kotimatkaan ja monesti olet kuoleman väsynyt vielä seuraavana päivänäkin.
Vielä kun yhtälöön lisätään sellainen fakta, että Suomessa keikkapalkkiot ovat yleensä ihan naurettavan pieniä (ja myöhässä.) niin voitte mahdollisesti ymmärtää, mistä syistä allekirjoittanut päätyi talveksi kanneltalon äänimestariksi.
Kuukausipalkka, sisäduuni, hyvä posse, joustavat työajat ja toimiva tekniikka.
Ou jee!
PS. En minä keikkailusta siltikään luovu. Valikoin vain tarkemmin.
PPS. Onnea myös Mutelle tuottajan duunin johdosta!
Kommentit
Lähetä kommentti