Ilosaari

Mä sitten olen niin heikko mieleltäni.
Joka vuosi lupaan itselleni, että tänäkesänä jätän väliin festarikeikkailun muuten,
paitsi harvojen bändien mukana miksaajana ja silloinkin vain, jos on taattu ettei TARVI SÄÄTÄÄ mitään! Eli pitää päästä valmiiseen pöytään ja pöydän tulee olla katettu.
Ja paskat. Taas tuli soitto: "Lähe tekeen pari lavaa ilosaarirokkiin. Ihan iisi homma..."
Ja taas meni vanha halpaan. Erittelemättä mitään sen kummemmin, kaikki, mikä mahdollisesti
voi mennä vikaan/hajota/myöhästyä, teki just niin.
Eipä siinä. Kun shown on mustattava go on, niin vittu sehän pannaan kasaan vaikka paukkulangasta ja laudanpätkistä. (ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli ;)
Behringerin vehkeillä on hyvä säätää PA:n ripustuskulmat kuntoon...


Onneksi paikalla oli sentään asiallisia bändejä Sielu kapteeneista, Skatalitesiin (joka muuten kuulemma tarkoittaa fossiloitua paskaa!) että jotain hyvääkin onneksi.
Festareiden kaks must esiintyjää, jotka olis oikeesti kiinnostanu nähdä, olivat tietenkin päällekkäin just silloin, kun mulla oli kädet eniten täynnä johdonpätkiä ja sateen jäljiltä lainehtivia DI-boxeja. No ehkäpä mä vielä joskus näkisin Anthraxin ja Amon Tobinin itsekkin,
eikä vain tarvis kiristellä hampaita kun frendit hehkuttaa, kuinka kovia ne oli.
No mut se oli ja meni. Saas kattoo taas ens kesänä, mistä sitä löytää itsensä kiroilemasta.

Tarinan opetus: Vannomatta paras.